Ja kuten arvata saattaa, tikka voittaa ja alkaa taas oviaukon suurentamisen. Välillä kurkkii olkansa takaa, tuleeko emo hätistelemään.
Ei tullut emo enää, mutta hädissään uikuttaa viereisessä tammessa ja kulkee levottomana edes takaisin.
Ja olivathan ne. Tällä kertaa selvittiin pelkällä säikähdyksellä.
5 kommenttia:
Voi mikä näytelmä teillä menossa!
Onnea uudelle blogille - ja miten ihania kuvia :)
Allu: täällä maalla asuessa tuntuu, että aina on jokin näytelmä menossa ulkona. Pääosan esittäjät vain saattavat vaihdella.
Marja Leena: Kiitos kovasti, tackar och bockar.
Ihana uusi blogi. Luonto järjestää monenlaisia näytelmiä, kun vaan on aikaa pysähtyä seuraamaan. Meillä varpusperhe asustaa jossain räystään alla juuri sisääntuloa lähellä. Moninkertainen on varmistus lentoreitistä, että uskaltaa viedä ruokaa poikasille. On sinulla taitoa ja kamerasi on huippuhyvä!
Mansikki: Luonto todella jörjestää vaikka mitä näytelmiä. Minua ihmetyttää kauheasti, miksi en ole nuorempana kiinnittänyt mitään huomiota lintujenkaan elämään. Mutta eihän kaikkea maailmassa aina ehdi...
Kamera olisi hyvä, kun vain olisi hermoja perehtyä siihen ja sen toimintaan paremmin.
Lähetä kommentti