Järveltä ei yleensä tarvitse tulla tyhjin toimin. Melontaretkellä näkee jos jonkinlaista tapahtumaa. Joutsenpariskunta lähti kulkemaan pois pesältä, houkutellen meitä pois pesän lähettyviltä. Emme menneet lähellekään pesää, jottei pesintä häiriinny.
Tästä minä tykkään. Kalalokki tuli lähelle ja laskeutui tyynelle järven pinnalle ihmettelemään.
Valtavat määrät neitokorentoja lenteli lumpeenlehdillä. Niillä näytti olevan oikein orgiat meneillään, niitä oli kiinni toisissaan, joskus jopa kolmekin päällekkäin ja sikin sokin lumpeenlehdet täynnä. Mutta ei onnistu kuvaaminen hyvin liikkuvasta kanootista.
Rannalla lenteli joitain hopeatäpläperhosia. Yksi oli kadottanut toisesta siivestä puolet, ja se yritti hypähdellä vaivalloisesti hietikossa.
Sorsakin on saanut poikasia. Ainakin kaksitoista viirunaamaista ja kellertävän-oranssinhohtoista poikasta yritti pysytellä tiiviisti emon perässä. Kuin juna tämä kolonna kulki valtavaa vauhtia ruovikon turvaan. En lakkaa ihmettelemästä, miten vesilintujen poikaset pysyvät melkein kiinni toisissaan. Mutta kai se on pakko, muuten ne häviäisivät aallokkoon.
Tiirat tekivät hyökkäyksiä pinnan lähellä uivia kaloja kohti. Ja yksi saikin kalan, minkä jälkeen ei tiiroja enää näkynyt, vaikka oikein kamera ojossa aloin odottaa niitä.
Näitä vaaksiaisia ne kalat pyydystivät, mikä puolestaan houkutteli tiirat kalojen perään.
Jokin korento, oikein rumilus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti