Joillakin jälkikasvua toisilla ei

Linnunpoikaset ovat tosi hyvin suojavärin peitossa. Tätäkään kalalokinpoikasta emme olleet huomata ennen kuin olimme ihan lähellä ja sittenkin vasta kun lintu liikahti.

Ei ollut kovin pelokas. Hämmästyneenä vain vilkaisi, keitä siellä oikein on. Nämä kuvat jo kesäkuulta.

Nämä kyhjöttäjät ovat joltain toiselta melontareissulta heinäkuulta, harmaalokinpoikasia. Ovat jo aika isoja.
Tällaisia isoja ovat jo meidän naapuritontin lokinpoikasetkin. Eräänä päivänä oikein säikähdin, mikä ihmeen outo lintu on tullut lähettyville, pitääkö jo kameraa hakea, sillä se äänteli oudosti röhisten. Mutta se olikin naapurilokin poikanen, joka oli lähtenyt lentäen tutustumaan meihin eikä osannut äännellä kunnon lokin tavoin.

Järvellä kulkiessa yksinäiset lokit tulevat joskus ihmettelemään ihan lähelle kuin seuraa hakien. Ei ollut tällä perhettä eikä poikasia. Tämä on kalalokki.

 

Selkälokki. Sekin laskeutui aavalle selälle ihan lähellemme potien yksinäisyyttä. Jostain juuri luin, että selkälokit ovat vähentyneet huomattavasti, niiden pesintä epäonnistuu usein. Sen vuoksi järvellä vaeltelee yksinäisiä aikuisia lokkeja.