Mutta en yhtään tykkää, kun en saa rauhassa niitä kuvata. Heti kun alan osoitella kameralla, ne pyrähtävät toiseen puuhun. Keskustassa ei muutenkaan saa olla rauhassa. Jos ne eivät minua kavahda, niin koko ajan hörlöttää autoja ohitse.
Eipä täällä muulloin tunkua ole autoistakaan, mutta annas olla, kun vedät kameran esiin...
Eipä täällä muulloin tunkua ole autoistakaan, mutta annas olla, kun vedät kameran esiin...
3 kommenttia:
Tuo on niin tuttua täälläkin, aina joku ilmestyy juuri sillä silmänräpäyksellä, kun on saanut kameransa tarkennettua ja kuvassa on tyhjä oksa. Rastaat on arkoja, pitkään saa nököttää paikallaan enenkuin ne rauhoittuvat ja sittenkin pienikin liike ajaa ne pois.
Onnistuit kuitenkin saamaan kauniita valoisia kuvia niistä.
Kun joulu on vietetty, lähden minäkin omaa pihaa kauemmas kuvaamaan. En usko löytäväni tuollaisia löytöjä, mutta eipä niitä tänne kotipihaankaan saavu... ;-)
Ihmeen arkoja ovat rastaat. Mitä ne siellä puussa niin kovasti pelkäävät? Minä en päässyt tänään niitä ollenkaan kuvausetäisyydelle. Olivat ihan säikkyjä. Olkoot mun puolesta omassa rauhassaan. Mokomat rääkyjät. :)
Lähetä kommentti