Kävin eräänä iltana taas pitkästä aikaa katsomassa, onko hiljaisella erämaalammella kaakkuripariskuntaa, joka on pesinyt siellä useana vuonna. Kaakkurihan on kovin kuikan oloinen lintu, mutta sen erottaa punaruskeasta kaulalaikusta. Hiivimme tosi hiljaa paikalle, ja olivathan ne siellä. Eivät takuulla tulleet tietämään meidän paikallaoloamme. Olivat niin kaukanakin, että ei oikein selviä kuvia saanut.
Siellä ne vain hiljaa uiskentelivat ja välillä leyhyttelivät siipiään. Mitään muuta ei puoleen tuntiin sitten tapahtunutkaan. Paitsi että minulla oli takapuoli ja polvet aivan märät suopohjaisessa maastossa hiljaa ryömiessä.
kaakkuri
2 kommenttia:
Aika seikkailuihin sitä monesti joutuukin näillä kuvausreissuilla. Eikä aina selviä kuivin kamppein.
Tillariina: mutta on se kuitenkin palkitsevaa, jos näkee jonkin linnun tai saa vieläpä jonkinlaisen kuvankin.
Lähetä kommentti