Viisi päivää vierähti sukulaisvierailuilla Etelä-Pohjanmaalla. Olin kuvitellut, että saisin mahtumaan ohjelmaan lintujen tutkailuakin, sillä kuljimme useissa kaupungeissa. Mutta ei ollut tällä kertaa mahdollisuutta kameran kanssa kiertelyyn. Vain aamulenkeille raahasin kameran mukaan, mutta en kaduilla nähnyt linnun lintua.
Eräänä aamuna Seinäjoen katuja tallatessani ajattelin, että kuvaanpahan nyt sitten edes tuon ojanpohjaa kaivelevan pulun. Mutta ei se ollutkaan sellainen.
Seuraavaksi luulin sitä sepelkyyhkyksi. Ihmettelin kovasti linnun vaaleutta, mutta ajattelin värivammaiseksi tai nuoreksi linnuksi.
Kamerasta katsoessani arvelin, että olen taas valottanut väärin, kun lintu näyttää niin tosi vaalealta ja kaularengaskin on tullut ihan mustaksi!
Voi ihmeiden ihme. Kun tarkemmin katsoin kuvia, huomasin, että se ei ole pulu sen kummemmin kuin sepelkyyhkykään. Ilmeni kirjoja selailemalla, että se on turkinkyyhky, parimäärä Suomessa vain n. 100-200!
Johan kannatti laukoa kameraa, vaikka lintu tuntui ensin tavalliselta.
turkinkyyhky
4 kommenttia:
Onneksi olkoon Kirlah!
Tämä on opetus ja kannustus siihen, että kannattaa katsoa niitä ”tavanomaisilta” vaikuttavia lintuja tarkasti!
Tsekkasin Tiirasta Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen havaintoja, enkä huomannut siellä turkinkyyhkyä. Kannattaisi, melkein, ilmoittaa havainto Tiiraan.
Töyhtötintti: Olen ikionnellinen, kun sain uuden lajin lintukokoelmaani. Tahtoo vieläkin vain olla niin, että jos lintu vaikuttaa "tavalliselta", ei sitä tule kuvatuksi. Nyt oli pelastus se, että en kerta kaikkiaan nähnyt aamulenkillä mitään muita lintuja.
ON noitten ääntä täälä Seinäjoella jo pari vuotta kuulunut ihan vakinaisesti. Kukaan vaan ei ole uskonut minua, kun en ole mikään lintutieteilijä.
Anneli: oikein piti kuunnella netistä sen ääntä. Hyvin samanlainen tuntuu olevan sepelkyyhkyn kanssa äänikin.
Lintu oleili juuri tyypillisesti kaupungin omakotitaloalueella.
Lähetä kommentti