Olen kaksi vuotta yrittänyt saada pyistä kuvaa, mutta ei mitenkään ole onnistunut. Tiedän, missä ne majailevat ja olen nähnyt poikasetkin. Pyiden sijaan oli tänään tällainen otus tullut salakavalasti ihan viereeni killittämään. Ja kun ymmärsin, että sehän pitää kuvata, se oli jo kovaa vauhtia menossa pois päin.
Oikein se kerjäsi tulla kuvatuksi. Seuraili pitkän aikaa kulkuani lähettyvillä, vihervarpusen poikanen, tai sitten naaras.
Minusta se oli jotenkin niin onnettoman oloinen, että tulkitsin poikaseksi.
Ja jostain pusikosta kurkki pajulintukin.
Mutta pyitä vain en vieläkään saanut. En ymmärrä, miten metsämiehet voivat saada lintuja pyssyn eteen, kun minulla ei onnistu edes kameraan tallentaminen.
vihervarpunen, pajulintu
2 kommenttia:
Kiva kuva pajulinnusta.
Pajulinnusta on tullut, vuosien varrella, yksi suosikki lintuni.
Töyhtötintti: minäkin olen alkanut tykätä pajulinnusta tosi paljon. Varsinkin nyt, kun olen niitä oppinut näkemään pusikossa. Nehän ovat näköjään suhteellisen pelottomiakin.
Lähetä kommentti