Heräsin puoli seitsemän maissa, ja mies ilmoitti, että nyt on aamusumua. Heti kiiruhdin rantaan kameran kanssa, mutta liian myöhäistähän se jo oli. Sumu oli hälvennyt.
Jukra, että minä en pääse niin hiljaa rantaan, etteivät linnut kuule. Nyt siinä oli ihan edessäni kahdeksan kuikkaa, mutta en nähnyt niitä pusikon takaa ennen kuin ne olivat jo pitkällä järvellä menossa. Kyllä minä vielä jokin aamu sumussa yritän uudestaan. Sitä paitsi minun täytyy topakoitua ja mennä sinne huomattavasti aiemmin, jo ennen kuin hätäisimmät ihmiset ovat menossa töihin.
kuikka
5 kommenttia:
Ihanat kuikat!
Herkullinen kauvauspaikka sinulla :-)
Ihana rantapaikka kuikkineen. Kuikka on jotenkin kiehtova lintu. Niiden puhetta on kiva kuunnella. Se kantaa veden yli pitkiä matkoja, mutta eihän siitä selvää saa ihminen.
Niin se taitaa olla tuon sumun kanssa että yöllä se on matalimmillaan ja aamulla alkaa jo nousta ja haihtuu pikkuhiljaa pois.. Tämmönen käsitys mulla on. :) Linnut ovat kyllä arkoja, ne aistii jo ihmisen vaikkei kuulu rasahdustakaan. Hyvin olet kuitenkin onnistunut kuvissasi. Näin lähikuvia minäkään en ole saanut kun ei ole niin pitkää putkea.
Hienoja kuvia. Lintuja ja siis ylipäätään eläimiä (paitsi puluja) on vaikea lähestyä. Se on tosi tarkkaa hommaa ja harvoin onnistuu minulta =D.
Susanna: paikka on mitä parhain, mutta kun en osaa mennä sinne hiljaa :(
Kvilttaaja: Kuikan huhuilu on on kyllä kivaa kuultavaa. Toisin kuin härkälinnun, joka mylvii kuin sika.
Pelaguu: En tiedä, miten saisi itsensä potkituksi liikkeelle niin aikaisin, että ei olisi vielä liikkeellä muita. Silloin olisi vielä paremmat mahdollisuudet kuvaamiseenkin. Kun alkaa kuulua autojen ääniä, linnutkin heräilevät ja lähtevät rannasta levolta.
Sumua pitäisi myös topakoitua kuvaamaan aikaisemmin.
Katinka: Lintujen kuvaaminen on tosi tarkkaa hommaa, mutta jos saa näpsäistyksi jonkunkinlaisen otoksen, on ilo sitten sitäkin suurempi.
Lähetä kommentti