Eräänä iltana ajelin kotiin puoli kymmenen maissa, kun alkoi jo hämärtää. Keskellä tietä seisoi hirvi. Pysäytin auton, ja hirvi vain katseli minua kymmenen metrin päässä ihan tyynenä pitkän aikaa. Ja missä kamera? Takakontissa! Mitä ihmetta minä olen ajatellut sen sinne laittaessani. En edes yrittänyt lähteä sitä ottamaan. Mietin vain, mitä minä sitten teen, jos hirvi ei lähde tieltä kulumallakaan pois. Aikansa tuijotettuaan se kuitenkin siirtyi hissukseen metsään. Päätin, että kamera on aina oltava etupenkillä! Hirven näkeminenkään ei ole mitään jokapäiväistä. Olisiko yhden käden sormilla laskettavissa kerrat, jolloin olen sen luonnossa nähnyt.
Pidinkö minä lupaustani! Mitä vielä. Tänään keskellä tietä seisoi ukkometso. Olisin ihan hyvin saanut kuvatuksi sen, jos vain kamera olisi ollut käden ulottuvilla. Nyt se oli sentään sisällä, mutta takapenkillä. Kokeilin silti avata auton oven, jos onnistuisin ottamaan sen, mutta sitähän metso ei tietenkään sietänyt, vaan lensi pois.
Yritän lohduttautua laittamalla kuvan naarasmetsoista, jotka kuvasin keväällä Limingassa auton ikkunan läpi. Lohdutan itseäni, että ei ikkunan läpi kuitenkaan olisi tullut kuin tällaisia huonoja kuvia vain.
Olisi mukava, jos muutkin kertoisivat joistakin tilanteista, jolloin kamera ei ollutkaan saatavilla. Niitä tilanteita varmaan on kaikilla.
4 kommenttia:
Varmaan kaikilla jotka kuljettavat kameraa mukanaan tulee vastaavia tilanteita. Esimerkiksi toissa aamuna kuikkaperhe tuli esittäytymään kun olin nuotiolla. Mökkitiellä olen jo oppinut pitämään kameran valmiudessa, mutta turha yrittää avata auton ovea. Jos sivuikkunan onnistuu avaamaan, niin hyvä. Muussa tapauksessa on vain kuvattava ikkunan läpi ja toivottava että ikkuna olisi puhdas.
Juu yks juttu tulee heti mielee ja se tost hirvi jutustas.
Olin tullu kovall tohinall kotio ja purkasi autost kaikki kamat sisäll..myös sen kameran joka aina pelkääjän paikall.
Samall höökäsyll löhdetti isännä kans kauppa ja eikös mitä, tien vieres seiso tanas viis hirvee ja kaikk katteli rauhallisest ku mä melttosi autos ja manasi sitä kameraa...
Harmittavin tilanne on ollut, kun ilves ylitti tien kaikessa rauhassa tassutellen ja minä lähestyin sitä hitaasti 60 ajaen autolla. Kameraa ei ollut mukana lainkaan, olin töihin ajamassa. Näin ilveksen jo kaukaa pellolla sen lähestyessä tietä, olisi ollut aikaa avata kamera, jos se etupenkillä olisi ollut.
Ei ollut vaihtoehtoja, joten päätin katsella ilvestä ja sen upeaa turkkia ja nauttia siitä täysin siemauksin. Kuvaa en saanut, mutta tilanne jäi ikiajoiksi mieleeni.
Arvasin, että niitä tilanteita sattuu kaikille. Toisaalta olen alkanut miettiä, haittaako se sittenkään mitään. Kun ei ole kameraa lähimainkaan, voi nauttia kaikessa rauhassa kerrankin tilanteesta eikä tarvitse sählätä kameran säätöjen kanssa, ja silti saattaa jäädä kuva saamatta - ja eläin itse asiassa kunnolla näkemättä.
Lähetä kommentti