Aurinko paistaa taas aamulla täydeltä terältä. Ilmeisesti on ollut sumuakin, mutta en ole päässyt aikanaan ylös, että olisin sitä nähnyt. Menen kuikkapaikkaan katsomaan, vieläkö kuikat parveilevat järvellä. Ensin en näe mitään ja olen kääntymäisilläni pettyneenä pois. Sitten ne yhtäkkiä lipuvat niemen takaa.
Voi, mihin on hävinnyt kaksi. Näitä on enää kuusi.
Toisessa paikassa torkahtelee ja nuokkuu joutsenperhe. Pian linnut heräilevät ja alkavat lipua lähemmäksi kovin uljaan näköisinä. Mutta toinen emoista on hävinnyt. Missään en sitä koko aikana nähnyt. Onkohan joutunut surman suuhun.
Tässä paikassa on pesinyt haapanakin, mutta niitä ei nyt näy. Ovatkohan joutsenet ajaneet ne pois.
Parvi vilkkaita pikkulintuja pyrähtelee mäntyjen oksilla. Vain yhden sain joten kuten kuvaankin. Ihan näyttää pajulinnulta.
Siinä se oli aamulenkin tulokset.
7 kommenttia:
Aikas upea aamulenkki :-)
Ihanan tyyntä ja kaunista. Hienosti sait aamun rauhallisuuden kuviin ja ihanat kohteet.
Hieno tunnelma tuossa alimmassa kuvassa.
Anu
Susanna: ei joka aamu sellaiselle lenkille pääsekään. Harvoin aurinko paistaa jo aamusta kirkkaalta taivaalta.
Kvilttaaja: kiitos, kun menee tarpeeksi aikaisin, ei kuulu kerrassa mitään, se se on jotakin.
Töyhtötintti: kiitos.
Hienot maisemat, hyvätunnelmaiset kuvat!
Olisinpa silloin harrastanut valokuvausta kun purjehdimme, Saimaa on upea vesistö!
Kuvien valon väristä ja tunnelmasta voi jo päätellä että aamulla on oltu liikkeellä.
Vikki: tekemättä jäämisiä ei kannata murehtia. Kaikkeahan ei voi maailmassa kuitenkaan saada ja tehdä.
Seita: kyllä todella huomaa, että olet tottunut luonnontarkkailija.
Lähetä kommentti