Ennen Lapin lintukurssia minä arvuuttelin kuukausikaupalla itsekseni, ostaisinko kaukoputken, jolla näkisi kauas kaikki kahlaajatkin. Niin kuin nyt tuolla kuvan keskellä olevat punarintaisetkin. Ne joilla oli kaukoputket näkivät tässä Vadsön majapaikan edustalla mustavikloja ja punajalkavikloja ja vaikka mitä muita.
Olin lähtenyt matkalle Seinäjoen kautta ja kävin siellä jo kaupassa kysymässäkin kaukoputkia. Mutta kaikki koot oli loppuunmyyty, oli ollut kova kysyntä, ja maahantuoja ei ollut ehtinyt toimittaa tarpeeksi tavaraa.
Niinpä nyt sitten tyydyin vain kuvailemaan sitä, mitä oli lähempänä.
Lintuja oli lähelläkin vaikka kuinka: koskeloita, haahkoja,
meriharakoita erilaisia lokkeja...
Lokkien ja koskeloiden välille syntyi vähän väliä jotain kärhämää. Ja kaikenlaista muuta näytelmää oli tarjolla.
Majapaikan edustalta lähdin kulkemaan pientä luontopolkua, muut jäivät ns. staijaamaan niitä kahlaajiaan. Osui ensimmäiseksi vastaan tuulessa kärvistelevä pajulintu. Polun varrella pienellä lammella oli vesipääskyjä, tukkasotkia ja monia muita.
Takaisinpäin tullessa huomasin lokin hyökkäävän saaliin kimppuun.
Se saikin kalan, mutta voi miten suuren. Lintu ei jaksanutkaan nousta saaliin kanssa ilmaan vaan painui veden alle. Luulin välillä, että koko lintu hukkuu saaliin mukana, niin syvälle se välillä upposi.
Mutta saihan se ponnistetuksi itsensä ylös vedestä.
Mutta painava oli ateria. Loppumatka piti raahata kalaa kävellen.
Puoliso tulee hissukseen myös saaliille.
Ja niin lokit tekevät selvää kalasta. Ei noin isoa voi kokonaisena nielaista.
Nämä lokit jossain toisessa paikassa aamutuimaan.
Kyllä minä olen toistaiseksi päätynyt siihen tulokseen, että en tarvitse kaukoputkea. Miten kauas minun tarvitsee oikein nähdä? Minua ilahduttaa kuitenkin enemmän, että saan kuvatuksi kaikenlaista lähelle tulevaa ja näen erilaisia tapahtumia. En kuitenkaan ehdi tunnistaa kaukana äkkiä vilahtavaa lintua, kuva siitä pitäisi kuitenkin saada tunnistaakseni.
Ne viklot vähän vielä harmittavat. Mutta ei hätää. Aina on hölmömpiä yksilöitä, jotka sattuvat eksymään lähelle. Ei sitä tiedä, koska jokin eksyy ihan jalkojen juureen.
lokki
4 kommenttia:
Kerrassaan hienoja tapahtumia, pääsit todistamaan. Minulla on kiikarit käytössä, niillä en kovin kauas näe. Kaiken lisäksi olen hidas kuvaamaan. Mutta kuten kirjoitit, onneksi on lintuja, joita pääsee näkemään läheltä. Linturintamalla on ollut hiljaista. Ei kerkeä millään katselemaan niitä.
Mainio tuo tuulessa kärvistelevä pajulintu :) Sinulla on ollut upeita reissuja!
Minullakaan ei kaukoputkea. Siitä syystä lintuharrastukseni ei tästä juuri etene, sillä näen vain kiikarien kantaman päässä olevat linnut. Toisaalta, kameran lävitse näkee pidemmälle kuin kiikareilla ja niinpä yleensä esim. lintutorneilla katselen lintuja kameran lävitse varsinaisesti kuvaamatta lintuja. Suurin syys minulla kaukoputken puuttumiseen on raha: huonossa putkessa rahat menevät hukkaan ja paremmat putket maksavat liian paljon minun kukkarolleni.
Wow, hieno kalansaalistus lokilta ja upeaa että satuit olemaan paikalla. Olen miettinyt kanssa joskus kiikaria mutta sitten myös luopunut ajatuksesta. Minussa roikkuu jo nyt liian paljon tavaraa, joten tyydyn tähystelemään kameran objektiivin kautta =).
Anne: minullakin on kiikarit. Niillä näkee jonkin verran ja sitten tietysti kameran kautta näkee enemmän kuin paljaalla silmällä. Ei pitäisi ihmisen ahnehtia liikaa.
Anu: samaa mieltä tuosta kaukoputken hinnasta: olen sen verran saanut katsella muiden kaukoputkilla, että olen huomannut, että halvemmilla putkilla raha menee ihan hukkaan, saman verran näkee kamerallakin. Hinnan lisäksi yksi syy olla ostamatta ainakin minulla: iso kaukoputki on tuhottoman painava. Eikä riitä että raahaa kaukoputkea, sille pitää olla mahdollisimman tukeva jalusta, jollainen on äärettömän pauinava myös. Joten taidan olla ihan tyytyväinen oleviin oloihini.
Katinka: niin se on. Mikä pakko on nähdä monen kilometrin päässä olevat linnut, kun niitä hyvällä onnella tulee lähemmäksikin. Varsinkin, nimenomaan, kun haluaa ottaa kuvankin.
Lähetä kommentti