lauantai 9. heinäkuuta 2016

Keskenään sukulaiset

 Eilisellä suoretkellä oli edessämme ensimmäisenä häiveperhonen. Ensimmäistä kertaa näin sen muualla kuin pihan perhosbaarissa.
Se vain ei suostunut oleilemaan muualla kuin rumimpien vanhojen lehtien äärellä.

Yhden ainoan kerran auringonvalo osui siipiin niin, että näin häivähtävän sinistä, mistä häivähdyksestä perhonen on saanut nimensäkin.

 Jo aiemmin kesällä näin haapaperhosen. Sitäkään ei näe usein, ei edes joka vuosi.

Jos ei näkisi alapintaa, ei helposti erottaisi häiveperhosesta.


Siitähän saisi vaikka viikset.

häiveperhonen, haapaperhonen

10 kommenttia:

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

On ne niin kauniita perhosia! Harmi kun niitä näkee tosi harvoin meillä.

Intianminttu kirjoitti...

Noista lajeista voin vain haaveilla. Ei ole nämä meidän kulmat niiden asuinalueita.

Kvilttaaja kirjoitti...

Hienot perhoskuvat. Häiveperhosta en ole nähnyt, mutta haapaperhosia joskus mökkimaisemissa.

TainaT kirjoitti...

Meilläpäin en ole tuollaisia kaunokaisia nähnyt.
Muutenkin perhosia on minusta vähän tai lajeja suppea valikoima.

Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...

Excelente trabalho.
Um abraço e bom fim de semana.
Andarilhar

Anu kirjoitti...

Hienoja perhoskuvia.

Pirkkoinkeri kirjoitti...

Hienot viikset saisikin :)
En ole koskaan noita nähnyt, harmi.

Kirlah kirjoitti...

Täällä on tosiaan monia lajeja, joita ei muualla ole. Mutta täällä ei ole apolloa!

Stalkkeri kirjoitti...

Hienoja kuvia!

Unknown kirjoitti...

Kauniita perhosia!
En ole niitä pahemmin tänä suvena nähnyt. Ehkä sitten, kun punahatut alkavat kukkimaan. Odotellaan 😊