Linnea borealis: Keskenään sukulaiset

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Eilisellä suoretkellä oli edessämme ensimmäisenä häiveperhonen. Ensimmäistä kertaa näin sen muualla kuin pihan perhosbaarissa.

Se vain ei suostunut oleilemaan muualla kuin rumimpien vanhojen lehtien äärellä.

Yhden ainoan kerran auringonvalo osui siipiin niin, että näin häivähtävän sinistä, mistä häivähdyksestä perhonen on saanut nimensäkin.

Jo aiemmin kesällä näin haapaperhosen. Sitäkään ei näe usein, ei edes joka vuosi.

Jos ei näkisi alapintaa, ei helposti erottaisi häiveperhosesta.

Siitähän saisi vaikka viikset.

häiveperhonen, haapaperhonen

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...: On ne niin kauniita perhosia! Harmi kun niitä näkee tosi harvoin meillä.; 9. heinäkuuta 2016 klo 18.15
Kvilttaaja kirjoitti...: Hienot perhoskuvat. Häiveperhosta en ole nähnyt, mutta haapaperhosia joskus mökkimaisemissa.; 10. heinäkuuta 2016 klo 19.58
TainaT kirjoitti...: Meilläpäin en ole tuollaisia kaunokaisia nähnyt.
Muutenkin perhosia on minusta vähän tai lajeja suppea valikoima.; 10. heinäkuuta 2016 klo 23.08
Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...: Excelente trabalho.
Um abraço e bom fim de semana.
Andarilhar; 10. heinäkuuta 2016 klo 23.22
Anu kirjoitti...: Hienoja perhoskuvia.; 11. heinäkuuta 2016 klo 8.48
Pirkkoinkeri kirjoitti...: Hienot viikset saisikin :)
En ole koskaan noita nähnyt, harmi.; 11. heinäkuuta 2016 klo 13.26
Kirlah kirjoitti...: Täällä on tosiaan monia lajeja, joita ei muualla ole. Mutta täällä ei ole apolloa!; 11. heinäkuuta 2016 klo 22.04
Stalkkeri kirjoitti...: Hienoja kuvia!; 15. heinäkuuta 2016 klo 13.33
Unknown kirjoitti...: Kauniita perhosia!
En ole niitä pahemmin tänä suvena nähnyt. Ehkä sitten, kun punahatut alkavat kukkimaan. Odotellaan 😊; 15. heinäkuuta 2016 klo 20.11