Täytyy sanoa, että nyt olen onnellinen. Monen vuoden jahtauksen jälkeen sain vihdoin kuvan auroraperhosesta. Sanoisinko, että olen yhtä onnellinen kuin lapsenlapsi viime kesänä Picachun saamisesta Pokemon -pelissä. -Ja riemulla ei silloinkaan ollut rajoja!
Lenkille lähtiessä jo ehdin harmitella, että pitipä auringon juuri mennä pilveen. Mutta itse asiassa aurinkoisemmalla säällä perhonen ei ehkä olisi pysytellytkään paikallaan niin kauaa, että olisin saanut siitä kuvaa. Tosi hyvä suojaväri, kun perhonen laittaa siivet suppuun. Ei juuri huomaa kasvien seasta. Nyt ei sitten muuta kuin kyttäämään naarasta!
Metsäpapurikko voikukilla. Jokin öttiäinenkin on tunkenut itsensä kuvaan, en sitä silloin huomannut.
Ruskokaarimittari lepäili myös lehdellä.
aurora, metsäpapurikko, ruskokaarimittari
1 kommentti:
Kyllä hyppisin itsekin onnesta, jos saisin auroran kuvatuksi :)
Hienot kuvat perhosista!
Lähetä kommentti