Kävin uudelleen lammella, jossa keväällä näin useita vesilintuja. Nyt otin mukaani myös keittiön "emännänjakkaran", asetin sen puun juurelle ja nousin seisomaan sille. Huteraa touhua, sillä tuolin jalat tietysti upposivat syvälle, mutta jakkaran porrasaskelmat pitivät kuitenkin sen verran vastaan, ettei koko höskä uponnut sammalten sekaan.
Pääsin kuitenkin sen verran korkealle, että näin ruovikon yli, mitä lammella oli: Tuhoton määrä lumpeita, kaksi tukkasotkakoirasta, yksi naaras, pari telkkänaarasta, muutama haapananaaras. Odotin näkeväni poikasia, mutta petyin pahan kerran. Kellään ei ollut poikasia.
Telkät nukkuivat, haapanat uiskentelivat toimettomina, vain tukkasotkat olivat aktiivisia ja sukeltelivatkin.
En taida ainakaan tuolle lammelle mennä enää tänä kesänä. Pitkän kameraputken ja keittiöjakkaran raahaaminen metriä korkeassa viidakossa lammelle ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin. Keväällä näki sentään kuopat. Nyt putosin kasvuston alla oleviin kuoppiinkin vähän väliä ja sääsket meinasivat syödä elävältä.
3 kommenttia:
Onpa kaunis lummelampi. Harvoin olen nähnyt noin paljon kukkivia lumpeita samassa paikassa.
Nyt on mainostettava Thermacelia. Olen pitänyt repussa mukana tuota laitetta ja kun kuvaustilanteessa hyttyset alkavat häiritä, napsautan sen päälle ja kohta itikoista ei ole haittaa.
Aika vaikeaksi menee, jos pitää raahata oma lintutorni mukana. Itikat ovat pikkulintujen ruokaa. En ole koskaan kuullut Thermacel-nimisestä laitteesta. Täytynee googlailla sitä.
Pitääpä ostaakin tuollainen Thermacelia. Ei ole ennen tullut mieleen, sillä kesä on aina kuitenkin niin lyhyt, että juuri kun on lopen tuskastunut ja aikoo hankkia jonkin avun hyttysiä vastaan, onkin jo syksy.
Lähetä kommentti