Kesän loistavat lentäjät

 On niin paljon kuvattavaa kesällä, ettei ehdi kaikkea tänne laittaakaan. Mutta onpahan askaretta talveksi kuvien valkkaamisessa. Hopeasinisiipi koiras on tämä, mielestäni en ennen ole saanut siitä kuvaa, tai sitten en vain ole osannut tunnistaa.

 Hopeasinisiiven naaraskin on lennellyt samoilla seuduilla. Minusta niitä on tuossa meidän lähellä lennellyt aina se yksi ja sama pariskunta. Tänään olivat jo aika rähjääntyneen näköisiä runsaiden sateiden jälkeen.

 Sulkasten kopula hienosti sanottuna.

Kangassinisiipinaaras.

 Loistokultasiipi on minusta niin järkyttävän kaunis ja loistavan oranssi. Minun on aivan pakko kuvata se joka kerta kohdatessani. Ei voi mitään, kuvia on siitä minulla rutkasti.

 Loistokultasiiven naaras.

 Toinen laji, joka on joka kerta kohdatessa kuvattava, on metsänokiperhonen. Minusta sekin on niin valtavan ihana. Vai lieneekö syynä se, että tiedän, että sitä ei enää ensi vuonna näy, sillä toukan kehitysvaihe kestää kaksi vuotta. Täällä päin on sellaista kantaa, joka lentää vain parittomina vuosina. Tämän jälkeen on odotettava taas kaksi vuotta sen nähdäkseen.

 Mielestäni minulla ei ole tällaistakaan vielä ennen kuvattuna: vattumittari.

 Jokin söpöliinikin katseli kukkien seasta.

 Monena vuonna olen kuvannut pikkulumpeen eli suomenlumpeen, mutta eihän valokuvista saa mitään käsitystä koosta, ellei ole vertailukohtaa. Nyt olen nähnyt eräällä lammella vierekkäin kahdenlaisia lumpeita. Tavallisen kokoisia sekä oikein minikokoisia. Ne kasvoivat sekaisin, toistensa lomassa. Kukkien ja lehtien kokoero on huomattava. Minusta tämä isompikaan ei ole se isolumme, lieneekö sitten pohjanlumme. Ei ollut mahdollisuutta päästä tutkimaan kukan pohjaa, onko tuossa isommassa neliön muotoista pohjukkaa.

lumme, pikkulumme eli suomenlumme