Koko talven olen käynyt tutkimassa, olisiko koskessa koskikaraa. Ei ole aiemmin ollut tai ei ole osunut näköpiiriin, mutta tänään näin vihdoin sen koskessa kyttäilevän syömistä.
Mutta eihän sen hermot kestäneet liian lähellä olevia ihmisiä.
Siitä se vaihtoi paikkaa meistä kauemmaksi ja alkoi sukellella pohjasta jotain syötävän näköistä, vaikka se meistä kyllä näytti vain joltain rojulta tai pohjamudalta.
koskikara
6 kommenttia:
Onnittelut koskikarasta, ne ovat niin arkoja lintuja!
Arkoja ovat - ja herkkiä. Mitä isompi alue on sulana, sitä vaikeampi niitä on tavoittaa kuvattavaksi.
Lauloiko? Koskikaralla on kuuluva ääni. Se kuuluu kosken kohinan yli.
Uma bela sequência de fotografias.
Uma Santa e Boa Páscoa.
Andarilhar
Dedais de Francisco e Idalisa
Livros-Autografados
Ihanat kuvat olet saanut koskikarasta. Onnea siitä!
Ihanat kuvat! Koskikara on yksi lemppari linnuistani.
Lähetä kommentti