Minusta tuntuu, että töyhtötiainen on lempilintuni. Se on jotenkin niin suloisen ja hellyttävän oloinen.
Tänään niitä tuntui olevan lenkkipolun varrella useampia. Ne pyrähtivät lentoon lähestyessäni, mutta yksi jäi hyppelehtimään ja jotain syötävää etsimään kanervikkoon. Mutta hermot meinaa mennä kuvailun kanssa. Vaikka lintu oli suhteellisen pitkään näkyvillä, se hyppelehti koko ajan heinikkoon ja kanervien sekaan. Jos se oli vähänkin pidempään kokonaan näkyvissä, yleensä naama oli pois päin. Mitenkähän kauan ihmisellä kestää hermot näin vaikeaa harrastusta.
töyhtötiainen
2 kommenttia:
Töyhtötiaiset ovat ihania, niitä näkee vain niin harvoin.
Kukapa ei voisi olla ihastumatta tuohon töyhtöpääpunkkariin.
Lähetä kommentti