Vaikka paikkakunnalla on useita kävelypolkuja, on niihin autottoman tai huonojalkaisen hankala päästä. Ainoaksi vaihtoehdoksi monille ihan keskustassa asuville on ollut asfalttitiet. Luonnon keskelle pääsemiseksi Luontoretkeilijät on tehnyt keväällä ihan keskustaan uuden polun, kierros yhteensä noin kaksi kilometriä.
Polku alkaa vanhan pellon reunasta. Keväällä pelto muokattiin ja siihen kylvettiin erilaisia kasveja, mm. hunajakukkaa, auringonkukkaa, muita niittykukkia,
erilaisia viljakasveja, pellavaa ja tattaria. Tässä yllä tattari ja alla tattaripelto. Itse en ollut koskaan nähnyt aiemmin tattarin kukkaa. Sehän on tosi kaunis. Tattari on Suomen vanhin viljelykasvi
Polku jatkuu pusikoiden ja pienten metsiköiden läpi. Polku on parhaimmillaan juuri nyt, kun korkeat luonnonkasvit kukkivat. Kuljetaan myös ihanien mesiangervokasvustojen läpi. Pääsee sellaiseenkin nyt kerrankin kahlaamatta. Harvalle olisi ehkä tullut mieleen raivata polkua ryteikköön. Luonnonkukkaakin oli matkan varrella vaikka kuinka: peurankelloja, pietaryrttiä, särmikäskuismaa, horsmaa jne jne.
Otin projektiksi kuvata kaikki lenkin varrella näkemäni perhoset. Niitä oli yhteensä kymmenisen kappaletta. Tässä keihäsmittari.
Jopa lintuja näkyi. Perhosia metsästäessä meni kauan ennen kuin edes huomasin, että tällainen lintu säksätti minulle pusikossa: tsäk, tsäk, trrrrr. voisi olla vaikka viitakerttunen, varma en ole.
Samalla tavalla toisaalla sätti minua tämä, saattaa olla vaikka sama laji. Kovin olivat kuitenkin piilottelevia.
Metsän kohdilla useissa paikoissa juoksivat rastaat räkättäen piiloon. Kiva polku, se täytyy kiertää useamman kerran kesässä, sehän muuttuu viikkojen aikana kaiken aikaa.
2 kommenttia:
Tattaripelto on mahtavan näköinen.
Samat sanat, upeat maisemat ja kuvat!
Lähetä kommentti