lauantai 11. heinäkuuta 2020

Uutta elämää tuleville vuosille

 Tikanpoikien syöttäminen on loppunut. Nyt pitää pärjätä itse omillaan.

Olen monta päivää yrittänyt kuvaa siitä, kun variksenpojat seisovat terassin kaiteella rivissä ja rääkyvät kaikki yhtaikaa suu ammollaan. Mutta en ymmärrä, miten ne vaistoavat, että olen tulossa kuistiin kameran kanssa. En yleensä ehdi edes tarkentaa, kun emo jo huutaa varoitushuudon ja silloin ne kaikkoavat. Poikasia on ainakin neljä tai viisi. Tämä yksi oli hidas lähtemään.

Tässä tulevan talven talipötkövieraita.

 Pikkuvarpuset voivat olla tosi hellyttävän näköisiä. Nekin ovat jo ihan aikuisen näköisiä.

 Tällainen oli pusikossa, mutta hermot menee, kun en tiedä, mikä se on. Taitaa olla jonkin sortin aikuinen.

5 kommenttia:

Anneli A kirjoitti...

Ihania kuvia. Nuo pikkuvarpuset ovat tosi söpöjä.

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Oletko kuullut linnun ääntä? Näyttäisi pensaskertulta. Onko sillä vaaleat jalat? Hernekerttu on vähän samanlainen, mutta sillä on tummat jalat, ja poskessa tummaa. Sen tunnistaa "puhelimen äänestä"

Susanna Hietanen kirjoitti...

Ihania siipivieraita <3

Kirlah kirjoitti...

Anne, vähän itsekin ajattelin pensaskertuksi. Sellaisia on ennenkin pyörinyt tässä. Olen tosi huono äänien tunnustaja. Ilmankos minulla on huono musiikkikorvakin.

Anu kirjoitti...

Ihania lintuja ja ihania kuvia. Pensaskerttu minullekin tuli mieleen.