Lähellä majapaikkaa uiskenteli joka päivä liuta vesilintuja. Kerran oli joku sen verran lähellä, että tunnistin mielestäni haahkoiksi. Poikanen ainakin on söpö, oli mikä oli.
Joskus näkyi leväisillä rannoilla myös sorsia.
Vielä pitävät ihmiset lampaitakin irrallaan. Nämä lampaat lepäilivät tuon tien vieressä päivittäin. Kerran ne olivat asettuneet sotilaalliseen riviin vieri viereen niin, että kaikkien takapuoli oli tielle päin ja pää pois päin. Tilanteesta en saanut kuvaa, kun takana tuli autoja. Osaavatpa ruveta makaamaan juuri pois asfaltilta.
Matka jatkui länteen päin kohti Tromssaa. (Tromssaan asti ei menty koronaa hakemaan).
Majapaikka Svensbyssä, josta tällaiset maisemat.
Pihassa oleili myös valtavasti varpusia.
Lapsi saa ruokaa.
Ihmettelin, miten kerrankin kahlaaja tuli ihan nenän eteen. Mutta kun lintu alkoi räksyttää meille, oli sillä varmaan poikaset jossain lähellä.
Matka jatkuu.
2 kommenttia:
Mahtava on ollut matkanne!
Hienoja kuvia! Ihania lintuja.
Kyllä tuo Norja on kaunis maa...
Lähetä kommentti