Syyskesä on siitä kiva, että on paljon pikkulintujakin, kun on tullut uusi sukupolvi. Ja ennen kaikkea nuori sukupolvi on sen verran hölmöä, että näyttäytyy ihmisellekin helposti, mikä on minun onneni. Kaksi nuorta mustarastasta käy aina pihassa ihmettelemässä ja kiljuen juoksevat piiloon kuin aikuiset, jos ihmisen näkevät.
Pitkään aikaan en ole tavannut harmaasieppoa, mutta tänään osuin paikalle, kun sellainen pyrähti oksalle. Mies kertoi jo aiemmin nähneensä niitä pihassa.
Pajulintu kuikistelee kuusiaidassa.
Ja nuori västäräkki ihmettelee maailman menoa.
Punarintoja on eri kehitysvaiheessa. Tällä ei ole vielä paljoa punaista.
Kun taas tämä on jo pitemmällä kehityksessä. En tiedä, ovatko kahden eri pariskunnan poikasia vai yhden pariskunnan eri pesyettä.
2 kommenttia:
Ihanat linnut! Tuo harmaasieppo on kiva nähdä.
Mitenkähän ihmisen aivoissa aina vinksahtaa. Kun piti kirjoittaa harmaasieppo, olinkin kirjoittanut kirjosieppo. Ehkä sen takia, kun koko kesän sain seurata pihassa kirjosieppoja. Tämä harmaasieppo onkin muuten ensimmäinen lajissaan meidän pihassa. Muualla kyllä olen niitä joskus nähnyt.
Lähetä kommentti