Ja varsinkin toisen tappelukiihko oli jo poissa ja se alkoikin seurailla minua, vaikka toinen olisi vielä jatkanut.
Pyh, sinne meni hyvä tappelu, ajatteli innokkaampi ja lähti pois.
Minä olen aina innoissani fasaaneja nähdessäni, sillä niitä ei täällä omilla kotikulmilla ole. Vielä haluaisin muuten nähdä sen päivän, että joskus Seinäjoella käydessäni eteeni osuisi peltopyitä. Tähän mennessä en koskaan vielä ole saanut kuvaa, vain vilaukselta nähnyt.
fasaani
1 kommentti:
Mahtavaa!
Fasaanien kohtaamiset ovat aina yhtä liikuttavia.
Lähetä kommentti