maanantai 18. heinäkuuta 2022

Ainakin joku on saanut jälkikasvua

Rannalla istuessa osui yhtäkkiä silmiin ruovikon reunassa pitkä pallojono. Tukkakoskelohan siellä veti letkaa perässään. Kuvista laskettuna poikasia oli kaksitoista, voi olla enemmänkin, jos kaikki eivät ole tulleet kuvaan.
Niillä olikin päämääränä mennä lepäilemään. Arvelin, että tuonne korkealle kivelle eivät pikkuiset kyllä emon perässä pääse. Mutta väärässä olin. Hyvin ketterästi kiipesivät alta aikayksikön.
En sitten tiedä, pääsivätkö sinne lopulta kaikki, sillä vaikka mistä kuvasta lasken, on poikasia näkyvissä kerralla vain yhdeksän. Mutta toivottavasti olivat vaikkapa emon takana piilossa.
Jonkin aikaa putsailtuaan ja suittuaan poikaset alkoivat hiissautua emon lähelle ja alle suojaan. Ja kyllä ne sinne kaikki mahtuivatkin.

tukkakoskelo

2 kommenttia:

seita kirjoitti...

On ollut koskelolla perheonnea. Joskus näkee meloessa tosi isoja poikueita. Tulee mieleen, onko koskeloilla sellainen perhehoitosysteemi :)

Kirlah kirjoitti...

Mahdottoman suurissa poikueissa on ilmeisesti muidenkin poikasia. Olen kuullut, että omat poikaset kulkisivat lähimpänä emoa. Jos jokin peto vie poikasen,kauimpana emosta olevat ovat ensin vaarassa. Selitys siis, että hamstraamalla muidenkin poikasia letkaan, omat poikaset selviytyisivät.