Ilta perhosten kanssa

Laitoin sitten kumminkin perhosvalon houkuttelemaan yöperhosia lakanalle jo alkuhämärissä. Kun katsoin ikkunasta, joko olisi joku perhonen tullut lakanalle, lakanan vieressä istuikin rusakonpoikanen, joka on keksinyt pitää pihaamme oleskelupaikkanaan koko kesän. 

Luulin, ettei oikein hyvää iltaa tulisikaan perhosten suhteen, kun vain yllä olevia niitty-yökkösiä näytti pörräävän lakanalla, ainakin puolen tusinaa. Mutta yhtäkkiä huomasin, että kaksi niistä rakastui toisiinsa silmänräpäyksessä ja hups, ne olivat jo kiinni toisissaan ja asettuivat kopulaan eli parittelemaan puoleksi tunniksi lakanalle.

Hämmästys oli suuri, kun yhtäkkiä lakanalla tepastelikin päästäinen. Se oli niin valtavan vikkelä, että en edes ymmärtänyt kuvata. Mutta se olikin päättänyt ilahduttaa minua koko illan ja vilisteli lakanan poikki aina silloin tällöin pyöriskellen lähistöllä. Välillä se napsaisi jonkin lakanalla köllöttelevän heinäkoisan ja jatkoi matkaansa.

Ja kun alkoi puoliyö lähestyä, rupesi muitakin tulemaan valolle kuin nisäkkäitä. Isomittari nyt ilahduttaa aina, vaikka tulisi joka ilta, on se niin kaunis.

Lensi vain vaikeasti kuvattavaan pimeään paikkaan.

Kulmaolkiyökkönen sekoilee myös kauan lakanalla ennen kuin asettuu paikoilleen.

Värisyttää kuitenkin koko ajan siipiään pitääkseen niitä lämpimänä, jotta pääsisi nopeasti lentoon tarvittaessa.

Idänpronssiyökkönen on ollut harvinainen, aiemmin vain täällä idässä esiintyvä, mutta ilmeisesti ilmaston muutoksen myötä sekään ei ole enää muuallakaan harvinainen.

Tulihan siitä illasta kuitenkin ihan kiva ja monipuolinen, ainakin parikymmentä eri lajia, mm. sieniyökkönen, mustikkamittari tai kaksvärimittari. Näytti olevan jokin tuntematonkin joukossa. Vaikka nykyään jo alkaa hieman laiskottaa alkaa valvominen. Yksi syy siihen lienee se, että harvoin tulee enää mitään uutta. En kuitenkaan taida viitsiä viedä yöperhoskuvausta seuraavalle tasolle. Pitäisi ostaa pyydykset ja ultraviolettivalot ja muuta rekvisiittaa, joten taidan kuitenkin tyytyä tähän karvalakkimalliin.

Minulta kysytään usein, montako eri perhoslajia olen saanut kuvatuksi. Yritin laskeskella ja sain tällaisen tuloksen: päiväperhosia 60, yökkösiä 80, mittareita 98, koisia 18, muita 18. Sitten ovat vielä kaikenmaailman koit ja kääriäiset, joille en viitsi edes etsiä nimiä. Olen vain aina räpsäissyt kuvan kun ovat tulleet eteen, "jos vaikka joskus tarvitsen". Joka ryhmässä on lisäksi paljon sellaisia, joille ei ole löytynyt nimeä, ne ovat noiden lukujen ulkopuolella.