Aina myöhässä tai aikaisessa.

Kun aiemmin kävin Imatralla lintretkellä, kävin eilen puolestani Mikkelissä muutamassa paikassa. Niin vain on, että lumet ja jäät sulavat humauksessa, joten koskaan en osaa ajoittaa retkiä aikaan, jolloin lintukerääntymät olisivat korkeimmillaan. Olen joko myöhässä tai liian aikaisessa. Mutta aina joitain lintuja on paikalla. Näin kevään ensimmäisen härkälinnunkin.

Haapanoita oli runsaasti, osa pariutumattomia.

Telkkiä nyt tietenkin aina joka paikassa. Koiras yrittää tässä liehitellä, mutta toinen ei ole kiinnostuneen oloinen.

Kevään ensimmäiset tukkasotkatkin näin.

Nokikanoja oli hämmästyttävän paljon. Sekin on laji, jota en ole vielä koskaan nähnyt omalla paikkakunnalla.

Telkkäkoiras on hauskannäköinen korvaansa kaivellessaan. Taviparikin pyrähti lammella lentoon, samoin sinisorsapari ja joutsenpari. Naurulokkeja oli runsaasti, mikä selittänee sen, että näitä muita lintuja oli suhteellisen paljon, jäänevät pesimään lokkikolonian suojaan pedoilta.  Kun saavuin kotipihaan, oli siellä iso parvi vihervarpusia, nekin kevään ensimmäiset minulle. Niitä olin odottanut jo pitkän aikaa saapuviksi.

telkkä, härkälintu, tukkasotka, haapana, vihervarpunen, nokikana,