Kivoja kohteita

 

Rantasipi on kiva, kun se ei ole kovin arka, sitä pääsee näkemään läheltä.

 

 Mutta hieman toista on valkoviklo, joka yllättäen lensi suolla lammen rannalle. Ilmeisesti sillä oli pesä lähettyvillä. Tätä kuvaa on pitänyt suurentaa rutkasti. Valkoviklo ilahduttaa minua suuresti, sillä se on eka kuva siitä nimenomaan omalla paikkakunnalla.

 

 Valkovikloa kuvatessani olin pettynyt, että eipä ollutkaan lammelle tänä vuonna tullut kaakkuria. Mutta kiikaroidessani huomasin yhtäkkiä, että hyvänen aika, se mitä olin luullut koko ajan kiveksi olikin pesällään istuva kaakkuri! Sillä oli suurimman osan aikaa pää matalana, joten en sen vuoksikaan erottanut kivestä. Ja tietysti turhan kaukana. On luonto totta totisesti osannut ajatella suojavärin.

  Ja se mitä se pää matalana niin seurasi, on tässä! Sen oma puoliso, jota myöskään en meinannut millään havaita. Onkin näköjään niin, että hautoma-aikana kaakkurin uimassa oleva puoliso ui hyvin matalana melkein veden alla. Liplattavista laineista sitä ei kyllä meinaa erottaa. Vai löydätkö helposti?

  Menimme tutkimaan myös toisen lammen, jossa tavallisesti on ollut kaakkureita. Ihan rantaan ei mitenkään voinut mennä, sillä ihan nenän edessä oli emo pesällään.

Puolisoa en yrityksistä huolimatta nähnyt. Se ui kuulemma samoin hyvin matalana. Kaveri kyllä näki, joten ei ollut tuleva yksinhuoltaja tämä. Kaukanahan tämä pesäkin oli, mutta nykykameroilla saa kropatuksi kuvat niin, että jotkut luulevat, että kuvaajat aina häiritsevät lintuja saadakseen kuvan. Tämä selitys siksi, että nykyään näkee lintusivustoilla kauheaa sanasotaa siitä, että kuvaajat menisivät liian lähelle kohdetta. Saattaahan sellaisiakin olla, mutta aika lailla kuvia saa suurennetuksi.