Isoja parvia

 Raahasin kumminkin kävelyretkelle kamerankin. Keskustan suurissa vaahteroissa olikin yllättäen punatulkkuparvi. Linnut aterioivat vaahterassa syöden vaahteransiemeniä.

 Rouvaa tulee harvemmin kuvatuksi, mitäs on niin harmaa.

Olen jännittänyt, miten kauan kestää, ennen kuin rantatien valtaisat pihlajapuut saavat ensimmäiset ruokailijat. Tänään se tapahtui.

 Iso rastasparvi on aterioinut jo aamusta lähtien näissä puissa.

 Ei mitään kiirettä etelään, kun kerran lämmintä ja ruokaa riittää.

 

Mutta en yhtään tykkää, kun en saa rauhassa niitä kuvata. Heti kun alan osoitella kameralla, ne pyrähtävät toiseen puuhun. Keskustassa ei muutenkaan saa olla rauhassa. Jos ne eivät minua kavahda, niin koko ajan hörlöttää autoja ohitse.
Eipä täällä muulloin tunkua ole autoistakaan, mutta annas olla, kun vedät kameran esiin...

Pyrähtelevät

 Vaikka pihasta ovat pihlajanmarjat jo loppuneet, pyörii tilhiparvi silti päivittäin pihassamme. Niitä on mahdottomat määrät ja ne lentävät vähän väliä puusta puuhun. voisiko peräti sanoa, että taivaalla lentää tilhipilvi.

  Eilen yritin saada lentokuvia juuri saamieni oppien mukaan, mutta valoa tahtoo olla sittenkin niukasti.

Tämä näyttää kovasti jouluiselta tekolinnulta, mutta kyllä sekin on oikea tilhi.

Vaihteeksi omenapuussa. Olisivat nyt edes etupuolen näyttäneet.

Harmaapäätikan kokeilut

 "Olisikohan tästä kunnon ateriaksi?"

"No menettelee..."

 "Vaan olisiko tuolla puun rungolla parempi?"

"Ei täällä nyt ainakaan mitään ole."

harmaapäätikka

No vihdoin

No nyt minäkin sen kuusitiaisen vihdoin bongasin. Siinähän se talimöykyllä talitiaisten kanssa sulassa sovussa pistelee läskiä poskeensa.

Ehkä minä nyt näen sitä useamminkin, kun olen oppinut tunnistamaan muiden tiaisten joukosta.

Ainakin kaksi yksilöä on pihassamme pyörimässä.

 Miten ihmeessä se tuntuu vieläkin vikkelämmältä ja nopeakäänteisemmältä kuin muut tiaiset yhteensä.
Seuraavaksi pitää alkaa toivoa lapintiaisen näkemistä. Niitäkin mies väittää meidänkin pihassamme takavuosina nähneensä.

kuusitiainen

Variksenpojat

 Kaivelin kesäkuvia, kun ulkona ei nykyään juuri päivä valkene. Ikkunasta kuvattu kesällä kolmen variksenpoikasen ihmettelyä puutarhassa. Variksenpojatkin ovat tosi sympaattisia. Kaikkea pitää kokeilla ja nykiä "Mitähän minä tälläkin tekisin?"

Kokeilemalla oppii. Juoma-altaassa olevia kiviäkin pitää kokeilla ja ihmetellä.
Olen alkanut kovasti tykätä variksesta. Se vain on hämmästyttävän arka.

Jotain harmaata

 Kun kerran on harmaata, niin olkoon harmaata. Mitä sitä muuttamaan.

Mutta laitetaan nyt muistoksi jokin kuva niilta ajoilta, jolloin aurinko vielä oli olemassa ja lammet pienessä riitteessä

 Pitää vielä mainita, että ette ikinä arvaa, minkä eläimen eilen näin! Lumikon! Se vain juoksi kirkonkylällä tien yli kovaa vauhtia. En ole ennen nähnyt, hämmästyin eläimen pientä kokoa. Nyt on seuraavana haave, että joskus saisi siitä peräti kuvan.

Norppa puussa

Jotain sinistä

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sinistä.

Yksi suosikeistani

Hömötiainen on niin suloinen ja ihana, mutta tosi vaikea vangita muistikortille.

 Kyllä niitä käy useita pihassa tali- ja sinitiaisten kanssa.

 Mutta kun ne ovat niin nopeita.
Kuusitiainenkin on kuulemma käynyt meidän pihassa, mutta itse en ole edes nähnyt, saati että olisin kuvannut.

Voi kurjuus

Voi ei, viherpeippojen sairastelut jatkuvat. Taas oli sireenipensaassa sairas tipunen. Ei juuri muun maailman menosta piitannut.

viherpeippo