Kävin katsomassa, olisiko kuikalla poikasia. Keväällä oli kuikkapari tullut samoille paikoille kuin viime vuonnakin. Ei näkynyt nyt kuikkia, mutta ihan lähellä oli joutsenpariskunta neljän poikasensa kanssa.
Ja kun minä en niitä nähnyt puskien takia aikanaan, ne lähtivät hiissaamaan itseään avoimemmille vesille.
Siellä oli jo turvallisempaa, saattoi vähän leyhytelläkin.
Siirryin sitten pienelle lampareelle, jossa härkälintupariskunta oli alkanut pesinnän ja niillä oli kaveri nähnyt muniakin ja emo hautomassa. Mutta mitä näinkään. Ei ollut näillä poikasia. Kaksistaan vain uiskentelivat.
Ja peseytyivät. En ollut uskoa todeksi: Koko viime kesän ne yrittivät hautoa ja saada poikasia, mutta epäonnistuivat. Ja nyt taas.
Sitten näin ruovikon reunassa pienemmän linnun ja toivoni heräsi. Mutta ei kai pariskunta ole voinut jättää poikasia pitkäksi aikaa yksin ruovikkoon. Räpsäisin kuvan ja pyh, sehän oli vain telkkänaaras. Mutta mitä se täällä teki yksin? Ei ole silläkään perillisiä. Voi kurjuus.
Härkälinnut kävivät välillä katsomassa tuota pesää, jolla emo oli hautonut. Pitivät keskenään infernaalista mylvintää kuten kosioaikana. Yrittävätköhän uutta pesintää taas jälleen kerran. Mitähän ihmettä on tapahtunut?
Ja mistä nämä yhtäkkiä ilmestyivät eteeni? Puoli tuntia olin seissyt lammen reunalla, ja sorsapoikue, neljä poikasta ja emo, oli ollut edessäni ruovikossa ihan hiljaa koko ajan. Onpa jo isoja poikasia sorsalla.
härkälintu, telkkä, laulujoutsen, sinisorsa
