Perhonen lentäköön

Aika mukavasti ollut perhosia tänä kesänä. Jokin hopeatäplä ohdakkeella.

 Ohdakeperhonen, aika haalistuneen näköinen.

Sinisiivetkin parveilevat.

 Eilen mustikoita peratessa ulkona  karttaperhonen tykkäsi tulla soittelemaan.

Olikohan mustikan makua jäljellä, kun oli pitkään paikallaan. Tänä aamuna se oli kallionauhuksilla mettä imemässä.

 Tummakirjosiipi pari viikkoa sitten.

 Häiveperhonenkin on viihtynyt pihassa tammen rungolta tihkuvia nesteitä imien.

Ja puutarhassa kehäkukilla ruokaili keisarinviittanaaras.

 Ja vieläpä ruskea valesina-yksilö.

Keväällä löysimme kuistin kaapista pienen kopallisen kehäkukan siemeniä, joita olemme joskus keränneet kehäkukistamme. Laitoimme kaikki maahan ja kas, ne olivatkin vielä kelvollisia ja nyt meillä on valtava alue täynnä kehäkukkaa. Ei ole vielä ainakaan houkutellut kuin tuota keisarinviittaa ja sitruunaperhosia. Ja tietysti kaikenlaisia ötököitä.

Yökokeilu

 Yksinäinen koskelonpoikanen ui ja tähysteli veden alta kaloja. En vain ole vielä edistynyt niin pitkälle, että ilman emoa tietäisin, onko iso- vai tukkakoskelon poikanen. Joku sanoi lintusivulla, että ei poikasia tarvitse tunnistaa. Jos näin ajatellaan, niin tarvitseeko tunnistaa itse asiassa mitään muutakaan!

Kävimme suolla katsomassa, olisiko lakkoja. Ei onneksi ollut kuin muutama, sain keskittyä perhosten metsästykseen. Paitsi että niitäkään ei juuri ollut, sillä eilen taivas oli valtavan paksussa pilvessä. Toisaalta se taas oli hyvä, jaksoi paremmin rämpiä. Tällainen hieno perhonen oli. Vaikkei minulle mitään hyötyä ja etua ole tämänkään tunnistuksesta, haluan silti jossain vaiheessa yrittää tunnistaa, kunhan ehdin.

 Minulla on ollut tarkoitus laittaa yöperhosia varten lakana ja valo siihen loistamaan. En ole vielä ehtinyt, mutta yöllä pihalampun valolle tuli valtaisa määrä erilaisia otuksia. Tämä sulkanen lampun päällä.

 Tosi korkealla olevan toisen pihalampun alapuolella oli tällainen, joksikin koisaksi arvelisin. juuri talon nurkan kohdalla, joten toinen puoli kuvasta pimeää.

 Tämä taitaa olla niitty-yökkönen. Kirjan mukaan se on hyvin yleinen ja tulee ensimmäisenä valolle.

Nurkan kohdassa oli tämäkin. Mutta tunnistaminen mahdotonta.

Tällainenkin lepäili valon loisteessa.

Oli vielä monta muutakin perhoslajia, mutta kuvat niin suttuisia, ettei niistä saa tolkkua. Tämä oli ensimmäinen kokeilu houkutella yöperhosia valolle. Kyllähän niitä houkutelluksi saa, se ei näytä olevan ongelma. Ongelma on pimeässä kuvaaminen. Siinäpä riittääkin haastetta tuleville vuosille.

Kummaa ja ei kummaa

 Joskus aina sattuu jotain erikoista luonnossa. Kupla perhosen peräpäässä.

 Mittariperhosia löytääkseni tarvitsee minun kiertää vain talo ympäri, ja samalla kertaa voi olla lepäilemässä montakin mittaria ikkunassa tai seinällä. Tässä suomittari. Olisi kiva saada kuvatuksi joskus sen kauniin keltaiset alasiivetkin.

 Leppäpirkkoja on Suomessakin valtavat määrät erilaisia ja monennäköisiä. Tällaista en ole ennen tavannut, onkohan ruutupirkko vai jokin muu. Ei ihme, ettei helposti osu näkökenttään. Se oli paljon pienempi kuin tavallinen leppäkerttu. Joita muuten pitkästä aikaa on tänä vuonna näkynyt paljonkin.

 Ajaessamme autolla halki Suomen autossa alkoi yhtäkkiä pongahdella jokin kaskas. Boing se hyppäsi ratille, boing seuraavaksi ikkunaan jne. Innostuin aikani kuluksi ottamaan siitä kuvaa, mikä ei ollutkaan yksinkertaista. Auton tärinässä ja teleputkella (ja elukka vain pari milliä kooltaan) sain kuitenkin tällaisen. Ajattelimme, että se on sylkikaskas, mutta netti osoitti, että erilaisia kaskaita tunnetaan yksistään Suomestakin melkein 400. Voi se siis olla jokin muukin kaskas.

 Ja eräänä päivänä mönki talon seinustaa pitkin tällainen mönkiäinen. Jonkin perhosen toukkahan sekin lie.

Uimarannalla rantasipi.

Tänään kanttarellimetsässä yhtäkkiä edessä oli linnunpoikanen. Onkohan jokin rastas, tai sitten ei.

Tapahtumia riittämiin luonnossa

Kyllä kesällä kuvia luonnosta olisi, kun vain olisi aikaa niitä tänne laittaa. Talvella taas on toisin päin, kuvia saa keksimällä keksiä. Yllä jokin harsokorento.

Heti sateen jälkeenkin on uskalikkoja perhosia.

Sinisiivet ovat valitettavasti kovin pieniä. Voivat jäädä monelta ihan huomaamatta. Niitäkin tuntuu olevan paljon, kuten kaikkia perhosia tänä kesänä.

harsokorento, sinisiipi

Uusia perhosia

Nyt minäkin sen näin! Isonokkosperhonen paistatteli päivää talon seinustalla. Perhosbaari oli houkutellut sen pihaan.

Eräällä apilapellolla osui linssin eteen hohtosinisiipi. Sitä minulla ei vielä ollutkaan. Erittäin kapea ja selvärajainen juova kulkee siiven reunoissa.

Kävin uudemman kerran kokeilemassa, olisiko saman lajin naarastakin ollut kuvattavaksi, mutta ei ollut, oli joitain muita. Tämä on tuo äskeinen yksilö.

Vertailun vuoksi laitan samalta reissulta kangassinisiiven. Tosi paksu musta reunus, minusta mustempi kuin tavallisesti.

Ja nämä taas takaavat, että kangassinisiipiä on ensi vuonnakin.

isonokkosperhonen, hohtosinisiipi, kangassinisiipi

Keskenään sukulaiset

 Eilisellä suoretkellä oli edessämme ensimmäisenä häiveperhonen. Ensimmäistä kertaa näin sen muualla kuin pihan perhosbaarissa.

Se vain ei suostunut oleilemaan muualla kuin rumimpien vanhojen lehtien äärellä.

Yhden ainoan kerran auringonvalo osui siipiin niin, että näin häivähtävän sinistä, mistä häivähdyksestä perhonen on saanut nimensäkin.

 Jo aiemmin kesällä näin haapaperhosen. Sitäkään ei näe usein, ei edes joka vuosi.

Jos ei näkisi alapintaa, ei helposti erottaisi häiveperhosesta.

Siitähän saisi vaikka viikset.

häiveperhonen, haapaperhonen

Poikasaikaa

Tänään oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä, joten teimme retken suolle. Oikeastaan jahtasimme perhosia, mutta yllätykseksemme puussa säksätti pensastasku. Se voi siis pesiä muillakin avoimilla paikoilla kuin pelloilla.

 Olin luullut, ettei niitä täällä päin olekaan, mutta olen erehtynyt.
Juuri kun olin ihmetellyt, ettei suurella suolla muita lintuja olekaan, alkoi meitä sättiä leppälintupariskunta sekä metsäkirvinen. Aika vähäinen lintumäärä minusta kuitenkin, kun ajattelee, että tilaa olisi kyllä.

Kun satuimme olemaan samoilla seuduilla kuin lummelampi, katsastimme tämänhetkisen lintutilanteen. Tukkasotkalla oli poikasia, näytti olevan kaksi.
Aiemmin kesällä olin kuvannut telkkä-äidin lumpeiden keskellä usean poikasensa kanssa. Telkkä oli lammella edelleen, mutta voi, sillä oli enää yksi poikanen.

Vaikka sotkat olivat aika kaukana, lähti emo kuitenkin varmuuden vuoksi etäämmälle.  Lammella oli myös haapana kahden poikasensa kanssa. Kyllä on murheellista, miten isostakin poikasparvesta häviää surman suuhun runsas osa kesän mittaan.

pensastasku, tukkasotka

Sateiden välissä

 Jotenkin "pitänyt niin kiirettä", että ei ole oikein paljon joutanut kuvailla. Tai sitten on vain satanut. Perhosia lentelee minusta runsaastikin, mutta en ole päiväperhosissa nähnyt uusia lajeja. Tuominopsasiipi oli kerran sivuttain jollain lehdellä, ja sain siitä yhtä huonon kuvan kuin joskus aiemminkin. Sen koommin sitä ei ole näkynyt.

Täytyy siis tyytyä muihin perhosiin. Huomasin, että mittareihin ja yökkösiinkin "tulee himo". Onneksi niitä on Suomessa niin paljon eri lajeja, että niissä riittää metsästämistä. Yllä näppyläisellä lehdellä jokin koisa, tarkempi määritys ylivoimaista.

En ollut uskoa silmiäni, kun ymmärsin, että tämä perhonen on todella keltainen ja nimeltään keltamittari. Tietysti asettui varjoon, joten väri ei ole niin kaunis kuin oikeasti.

Sulkaperhosiakin on monennimisiä.  Niitä lenteli tänään tosi paljon. Tänään oli nimittäin eka päivä tällä viikolla, kun aurinko iltapäivällä vähän näyttäytyi. Nyt kuuluu taas jossain ukkonen kumajavan.

Vattumittari.

koisa, sulkaperhonen, keltaperhonen, vattumittari

Jo teineiksi kehittyneitä

Eilisellä uintireissulla ui kanadanhanhipariskunta valtavan poikasmäärän kanssa ihan lähelle. Poikasissa näyttäisi olevan jo ainakin kolmen eri kehitysvaiheen jälkikasvua. Eli tuntuisi siltä, että tämä pariskunta on saanut parin muunkin pariskunnan jälkeläiset hoidettavakseen.
Taitaa olla yleistäkin tällainen lastentarhan pito, kun muistelen alkukesästä laittamiani kuvia parinkymmenen poikasen tarhasta. Tämä ei ole sama joukkio, olivat ihan eri paikassa.

kanadanhanhi

Vielä lurittelee

 Nyt olen vihdoin saanut yhden ryteikkölinnun tunnistetuksi. Koko aamun viserteli pensaskerttu eri puiden oksilla ja hyvin näkyvästi. Laulu oli samantapaista kuin lehtokertun luritus, mutta pienissä pätkissä.

Asuinpaikka on juuri tällaista, sille tyypillistä ryteikköä

Se lennähteli välillä pieniä pyrähdyksiäkin luritellen samalla.

 Salaa ei pääse kuvaamaan.
 Kyllä lintu ihmisen huomaa vaikka minkä puun takaa.