Turhaan kosiskeli

 Jälleen kerran piti paikkansa, että sen jälkeen kun oikein vaivalla saa jonkin olion kuvatuksi, sen jälkeen sitä ilmestyy ihan "vaivatta" uudemman kerran. 

 Niin nytkin. Olen osunut paikkaan, jossa auroraperhoset lentelevät vakituisesti. Nyt sain kaiken kukkuraksi kuvatuksi myös naaraan, joka on hyvin paljon lanttuperhosen näköinen, oranssien täplien paikalla mustat täplät. Olen oppinut, että naaras nostaa takaruumiinsa pystyyn, kun se torjuu kosijan. Minusta se näyttää vähän samalta kuin ihmisten keskisormen näyttö.

 Tämä kosija vain ei meinaa uskoa millään. Välillä yrittää liehitellä, välillä käy muualla...

Ja taas tulee kokeilemaan onneaan, mutta turhaan.
auroraperhonen

Perhospolku

Ulos lähtiessä on vaikea päättää, ottaako perhos- vai lintukameran mukaan. Yleensä käy sitten aina niin, että juuri sellaista olisi tarjolla, mihin ei ole sopivaa välinettä. Nyt olisi ollut lintujakin, mutta perhosiin keskityin. Pikkukultasiipi lenteli yllättäen metsätien varrella metsäkurjenpolvilla.

Olen nähnyt niitä tavallisesti vain loppukesästä, joten luulin sitä myöhäisemmän ajan lentelijäksi, mutta se lentääkin koko kesän useana sukupolvena.

Mustatäplähiipijäkin esitteli itseään.

Ja virnaperhonenkin oli puna-ailakeilla ja muilla kauniilla kukilla, mutta asettui oikein rumaan kohtaan, tietysti jollekin virnakasville.

pikkukultasiipi, mustatäplähiipijä, virnaperhonen

Rumaa ja kaunista

 Aika outo ja ruma ilmestys!

Puutarhassa on nyt kauneutta. Saa nähdä tuleeko omenia kuitenkaan paljoa, sillä juuri nyt parhaimpaan kukinta-aikaan sataa, samoin huomiseksi on luvattu sadetta.

Ei riemulla rajaa

 Täytyy sanoa, että nyt olen onnellinen. Monen vuoden jahtauksen jälkeen sain vihdoin kuvan auroraperhosesta. Sanoisinko, että olen yhtä onnellinen kuin lapsenlapsi viime kesänä Picachun saamisesta Pokemon -pelissä. -Ja riemulla ei silloinkaan ollut rajoja!

 Lenkille lähtiessä jo ehdin harmitella, että pitipä auringon juuri mennä pilveen. Mutta itse asiassa aurinkoisemmalla säällä perhonen ei ehkä olisi pysytellytkään paikallaan niin kauaa, että olisin saanut siitä kuvaa. Tosi hyvä suojaväri, kun perhonen laittaa siivet suppuun. Ei juuri huomaa kasvien seasta. Nyt ei sitten muuta kuin kyttäämään naarasta!

Metsäpapurikko voikukilla. Jokin öttiäinenkin on tunkenut itsensä kuvaan, en sitä silloin huomannut.

Ruskokaarimittari lepäili myös lehdellä.

aurora, metsäpapurikko, ruskokaarimittari

Jollain poikasia joku vasta laulelee

Ihanaa, että kirjosiepon laulu ei mennyt hukkaan, laulelija on löytänyt itselleen puolison. Mutta vaikka toistakymmentä pönttöä on tontillamme, on vaikeuksia löytää pesimäpönttöä. Parhaissa on tali- tai sinitiaisilla jo poikasiakin. Ainakin yhteen on pesiytynyt pikkuvarpuspariskunta. Tähän pönttöön olen kirjosieppojen nähnyt kantavan pesätarpeita, mutta en tiedä, kelpuuttivatko lopulta pönttöä ollenkaan. Vähän kuin arvioiden rouva tarkastelee kotia vietyään sinne pehmikettä.

 Tässä pöntössä on tintillä jo poikaset. Kun se vie ruokaa, tuo se samalla ulosteet pois nokassaan.

Yhtenä aamuna yritin tarkkailla ryteikössä, saisinko kesälintuja kuviin. Pajulintu viritti laulunsa ihan yläpuolellani.

Ja sainpa kerran tämänkin. Niin valtavan ahkerasti piti konserttiaan ihan tontin rajalla olevissa pensaissa, ettei mitään tolkkua. Äänen perusteella sen tuntee viitakerttuseksi.
Huvittavinta minusta, että vaikka mies ajoi ruohoa ihan vierestä, ei laulu tauonnut, ääni kuului leikkurin äänen yli ihan hyvin, vaikka olin tuolloin kauempana muuta tekemässä. Lintu vain kovensi ääntään leikkurin tullessa lähemmäksi.

kirjosieppo, talitiainen, viitakerttunen, pajulintu

Maassa hyppelehtiviä

Punavarpunen etsi rouvansa kanssa syötävää. Rouva vain oli niin piilossa heinien seassa, että en saanut siitä kuvaa. Ja kuinka ollakaan, en sitä mitättömän värinsä takia niin piitannut yrittääkään kuvata.

Rouvan läsnäolo taisi saada niskakarvat nousemaan.

Kiva nähdä metsässä yhtäkkiä talvisia pihalintujakin. Tuntuu peräti oudolta nähdä keltasirkku omassa ympäristössäänkin.

Heti näytille

Kyllä minä sitten tykkään tällaisista linnuista, jotka tulevat heti näytille, kun vain  kuulevatkin jonkun tulevan. Ei tarvitse yrittää arvuutella, missä se piileksijä on. Pikkulepinkäinen lennähtää heti matalan keskenasvuisen kuusen latvaan ihmettelemään.

Se tykkää asustaa paikoissa, joissa on keskenkasvuisia puita.

 Koiras on komea lintu.

Naaraan minä itse asiassa ensimmisenä näin.  Ei se sieltä minnekään liikkunut koko aikana.

 Pikkulepinkäinen sietää melko lähelle tulemista. Jonkin tietyn välimatkan se kuitenkin pitää tietysti. Näyttää olevan niin, että samat linnut tulevat joka vuosi samoille paikoille. Pitäisi vain löytää aina välillä uusien lajienkin paikkoja.

Käenpiian tititystä kuului koko ajan, välillä kahdenkin linnun ääntelyä. Mutta en nähnyt ketään.

Välillä nisäkäs

 Ihmeen monenlaisia eläimiäkin on tunkenut meidän pihaan. Ja vielä suurempi ihme, että olen ehtinyt ottaa niistä jopa kuvankin. Kuusiaita on paikoin mennyt jo niin huonoksi, että sen raoista kurkistelee milloin mikäkin. Aamulla siellä näytti luurailevan kettu.

Mutta kun se kuuli jonkun kulkevan tiellä, teki täyskäännöksen ja hävisi sen siliän tien. Olisi nyt tullut kunnolla näytille.

Tänään ihmettelin, mitä harakkalauma kisailee pihassa. Oikein oli supikoira tullut keskellä päivää pihaan ja harakat sitä kiusoittelivat. Taisi olla se kapinen supikoira, joka ennenkin on täällä käynyt.

Yksi pinna lisää

 Ei ole tämä lude, vaikka siltä näyttää. Ojasta ihan edestäni lähti lentoon jokin lintu vaikeasti räpiköiden. Ja hitaasti käsitin, että sitä olisi myös kuvattava.

 Ei oikein kamera edes tarkentanut otukseen, mutta minusta se on lehtokurppa. Mielestäni se ei ole taivaanvuohi, koska olen nähnyt useita kertoja taivaanvuohen lähtevän lentoon, ja sen lento on sulavampaa ja helpomman näköistä kuin tämän.

Laitanpa vielä viimeisenkin kuvan, josta näkee, miten pitkä nokka sillä on. Sain taas elispinnan lehtokurpan näkemisestä, vaikka kuvista ei juuri riemua.
lehtokurppa

Alun perin lähdin aamulla katsomaan, olisiko kuitenkin jotain elämää palokärjen pesän lähettyvillä. Kyllä niin on, että metsäkoneet olivat häirinneet linnun pesintää. Ihan eloton oli pesän ympärystä. Olen useita kertoja käynyt tutkailemassa, ja aina sama lopputulos. Että pitikin niiden myllätä koneillaan juuri silloin, kun palokärjillä oli pesimisaikeet. Sen jälkeen on metsätyömaallakin ollut tosi hiljaista.
 Kodin lähelläkin  on koko kevään pyörinyt palokärkiä. Tiesin yhden pesäntekeleen jo aiemmalta keväältä. Juuri sen kolon ympäristössä on myös tehty metsätöitä. Eräänä päivänä jo tässä aiemmin keväällä kuulin  palokärjen huutavan koko päivän hyyi-huutoaan. Juuri silloin oli joku mies alueella puita keräämässä. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta palokärkikin on hävinnyt.

Perheonnea

Ainakin hanhet voivat hyvin. Jo pari viikkoa sitten Vihdissä kuvattu kaksi kanadanhanhiperhettä ja "tolkuton määrä" perillisiä.

Pelottaa, miten muiden lintujen käy, lähinnä hyönteissyöjien kohtalo mietityttää.