Huvinsa kullakin

Imatralla Vuoksella oli sorsien lisäksi muutamia telkkiä. Telkkiä on hauska seurata, sillä ne lentävät aina virran yläpäähän ja siitä alkavat virran mukana kellua takaperin alavirtaan. Kyytiä ottaen. Punainen väri tulee siitä, että tämä on voimalaitoksen kohdalla ja veteen heijastuu seinästä punaista.

 Plumps ne välillä sukeltavat. Jälkeen jää vain vesikaari.

Ja kun ne pääsevät virtaavimpien kohtien ohi virran mukana, ne lentävät takaisin ylävirralle.

Ei joessa juuri jäitä näy.

Sillan ali ylävirtaan menosssa.

Yhdessä kohdassa oli yksi merimetsokin. Kuljin lähemmäksi, mutta merimetso oli jo jonnekin kadonnut.

telkkä

Akrobatiaa

Erinäisiä akrobaattitemppuja joutuvat linnutkin tekemään ruokaa saadakseen. Muutama kuva vuoden pimeimmältä ajalta. Nämä ovat joulukuun viimeisinä päivinä kuvattuja. Ei aurinkoa, ei valoa. Hyvä että edes näkee ja erottaa, mitä on juuri kuvaamassa.

Erinäisiä akrobaattitemppuja saa tehdä kamerankin kanssa, että kuvassa olisi muutakin kuin vain mustaa.

Tätä ei olisi tarvittu

 Nämä alkukuvat olkoot puskurina, etteivät kaksi viimeistä kuvaa saisi lukijoita heti kauhistumaan. Voipi varautua jo henkisesti puistatuksen tunteisiin.

 Muutamana aurinkoisena päivänä oli kiva käydä etsimässä myös koskikaraa. Täällä olikin kyseinen lintu vai oliko niitä peräti kaksi, mutta olivatpa tosi arkoja, kun eivät antaneet kuvata.

Punatulkkujakin on ollut mukavasti talven mittaan. Niitä tuntuu olevan tänä talvena aika paljon. Metsässä vähän väliä kuulee punatulkun viheltävää ääntelyä. 

 Ja sitten ne kauhistuttavat kuvat. Vaikka on melkein 30 vuotta syötetty talvisin lintuja ja pihassa nähty vaikka millaisia nisäkkäitäkin, ei sentään rottaa ole ennen näkynyt. Ei siitä kauhean hyviä kuvia saanut, ikkunan läpi ei jostain syystä saa oikein hyviä, mutta eihän ilman ikkunaa olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia tällaisiinkaan otoksiin.

Nyt vain pitäisi jotenkin yrittää päästä eroon tuosta elukasta. Ei se yksi haittaisi, mutta jos alkaa oikein lisääntyä, niiden kanssa on pääsemättömissä. Hiiriä ei muuten tänä talvena ole sisätiloissa oikein ollutkaan. Liekö syynä lumikon pesiytyminen pihapiiriin. Se pitää varmaan hiiret kurissa.
Tuon rotan ilmestymistä arvelimme seuraukseksi siitä, että lähinaapureissa ei ole enää vapaana kulkevia kissoja, jotka viihtyivät ennen meidänkin tontilla saalistusretkillään. Ihmeesti uusi sukupolvi on alkanut vihata kissoja, eikä niiden anneta kulkea vapaasti.

rotta

Talven vaeltajat

 Jostain luin, että tänä vuonna olisi urpiaisia runsaasti. Meille niitä on eksynyt vasta muutama, ihan yksittäisiä. Mutta odottelen innolla, jos niitä vaikka tulisi lisää. Nimittäin haluaisin kohdata tundraurpiaisenkin, niitä kuulemma on tänä vuonna urpiaisten mukana.

Tänään oli ensimmäistä kertaa pakkasta enemmän kuin se kaksi astetta. Olisikohan tilhet lähteneet etelämmäksi, sillä tänään oli huomattavasti vähemmän kuin tavallisesti. Eräänä päivänä mies laski niitä ja pääsi 126:een, eikä ollut päässyt vielä loppuun, kun tuli tiellä auto ja kaikki pelmahtivat lentoon.
urpiainen, tilhi

Ruokailijoita

 Piha on täynnä ruokailijoita. Kyllä sinitiainen vain on kaikin puolin söpö.

Tänään ilmestyi yksi ainut urpiainen. Urpiaisia ei ole näkynyt moneen vuoteen. Tätäkin pidän erikoisena, sillä urpiaisethan lentelevät yleensä parvina. 

Tilhi ä on valtavasti päivittäin. Ovat alkaneet käyttää hyväkseen keltasirkkujen kauroja, sillä runsaat pihlajanmarjasadot on jo syöty aikoja sitten.

Nämä sentään sain

 Jo tapaninpäivänä on nämä jäämuodostelmat kuvattu. Nyt kun kerrankin odottelisin pakkasia, ei niitä oikein tahdo tulla. Eilen kävin katsomassa samoilla rannoilla, mutta kaikki olivat hävinneet, sulaneet pois.

 Täytyy siis olla nopea, jos meinaa jotain saada kuvatuksi, oli sitten kyse lumesta, jäästä tai eläimistä. Lunta täällä kyllä on vaikka kuinka paljon, sitä tuli joulun tienoilla oikein koko talven tarpeiksi, mutta kovin se on nyt taas vetistä. Sulaa pois, jos ei tule pakkasia.

Ei ollut toivomaamme

Muutaman kerran on portaiden alta lähtenyt kärpän tai lumikon jäljet lintulaudan alle. Kärppä on ilmeisesti keksinyt hyvän hiiri-myyräpaikan, nämä kun ovat puolestaan osuneet linnuilta tippuneille siemenille. Kärppä on varmaan saanutkin ruokansa, koska sisälle ei tänä vuonna ole eksynyt kuin kaksi hiirtä, mikä on jo ihme.

Kärpästä tai lumikostahan minulla ei ole tietysti minkäänlaista kuvaa, joten asetimme riistakameran paikalle. Ja tässä tulos. Ei ollut valkoista pikkupetoa, mutta oli supikoira. Tämä nyt ei niin kovin toivottu vieras ollut.

Ei ole nyt taas ollut kärpän jälkiäkään. Liekö hiiret loppuneet, tai sitten kärppä ei voi sietää sitä, että portaissa kuljetaan ja vähän väliä lakaistaan lumiakin.

Hippiäinen hyppeli

 Kaikki minun otokseni perustuvat näköjään vahinkoon. Nytkin ihan sattumalta olin ottanut kameran mukaan lenkille. Ja kuinka ollakaan, hippiäisiä hyppelehti ihan lähellä puun alaoksilla.

hippiäinen

Monenlaisia

Ihmeellinen päivä: ei satanutkaan taivaalta mitään. Jonkin verran aurinkokin peräti yritti kurkistella, mikä oli jo maailman suurin ihme nykyään. Yritin saada kuvia pihassa askaroivista linnuista. Vielä jäi muutama laji kuvaamattakin. Kuhina pihassa on kova.

Keltasirkut ilmestyivät heti, kun kääntyi pakkasen puolelle. Onneksi saamme ostaa eräältä viljelijältä niille kauraa.

 Hyvin ovat pihlajanmarjat tehneet kauppansa. Mutta eivät ole linnut huomanneet marjoja alemmilta oksilta, ne ovat vielä aivan täynnä tavaraa. Lumi vain pöllyää, kun punatulkku nyhtää marjoja.

Niin paljon on meille tänä syksynä tullut omenoita, että vaikka yli 60 litraa on tehty mehuakin ja kaikenlaisia omenaruokia syöty ja kärrätty pudonneita kompostiin, yksi puu näyttää vielä siltä kuin siitä ei olisi yhtään otettukaan.

Aina vain riittää

 Kyllä on marjoja riittänyt muillekin kuin rastaille. Jo pari viikkoa sitten pyrähti tilhiparvi pihlajaan.

 Ja aina välillä karkuun koivunoksille, jos tuntui jokin ääni häiritsevän.

Tilhiä oli rutkasti, eivätkä kaikki edes mahtuneet kuvaan.

Mutta vaikka koko Suomen tilhet ja rastaat ovat käyneet  aterioimassa meidän pihlajanmarjoja päivittäin, riitti sieltä tänään vielä punatulkuillekin. Eikä puu ole vasta kuin ylhäältä puoliväliin kaluttu. Odottelen siis lisää ruokavieraita.