Yksi vilahti vain ja tajuttoman pitkät puikot

 Maaliskuun lopussa käväisi pihassa peräti kuusitiainen. Muutaman kerran vilahti talipötköllä eräänä päivänä puolen tunnin aikana, eikä koskaan enää sen jälkeen ole näkynyt. No hyvä kun sentään on sitäkin lajia vielä maailmassa olemassa.

Kuvia selatessa löytyi helmikuun puolivälissä otettu kuva pitkistä jääpuikoista. En koskaan ennen ole meillä tällaisiakaan nähnyt.

Johan viimein osui näköpiiriin

Koko talven olen käynyt tutkimassa, olisiko koskessa koskikaraa. Ei ole aiemmin ollut tai ei ole osunut näköpiiriin, mutta tänään näin vihdoin sen koskessa kyttäilevän syömistä.

Mutta eihän sen hermot kestäneet liian lähellä olevia ihmisiä. 

Siitä se vaihtoi paikkaa meistä kauemmaksi ja alkoi sukellella pohjasta jotain syötävän näköistä, vaikka se meistä kyllä näytti vain joltain rojulta tai pohjamudalta.

koskikara

Urpiaispilvi

 Kuten jo aiemmin olen todennut, on urpiaisiakin oleillut pihapiirissä koko talven jonkin verran. Tänään yhtäkkiä ilmestyi aivan uskomaton määrä urpiaisia.

Ne herättivät huomiota sillä, että valtavana äärettömän nopeana pilvenä laskeutuivat pihaan lintulaudalle, oksille ja maahan, eikä kulunut kuin muutama sekunti, kun ne jo pyrähtivät tien toiselle puolelle puihin ja taas ilmaan pilveksi ja sama uudelleen. Hyvin hätäisiä ja nopeita liikkeitä.

Tätä jatkui korkeintaan varttitunnin ja sitten ne olivat taas tiessään. Pihassa ei ollut enää muita kuin ne 10-20 urpiaista, jotka aina ennenkin ja ihan rauhassa punatulkkujen kanssa murkinoivat.
Ei juuri ehtinyt laskemaan, mutta kun katsoo, että tuossakin lintulaudalla on parikymmentä yksilöä niitä hätäisiä, ja samankokoisia ryhmiä oli joka puolella, arvioisin, että ainakin 150-200 yksilön parvi oli liikkeellä.

Niitä samoja

Niin ihanan aurinkoisia päiviä ollut. Ja pihassa käy kova kuhina. Niitä samoja tavallisia. Keltasirkkuja on edelleenkin kymmeniä.

 Tilhet olivat väillä poissa, mutta nyt on tullut uusia. Tai mistä minä tiedän, ovatko samoja :)

Samoin urpiaisia on tullut uusia - tai sitten samoja. Joka tapauksessa niistäkin "teki välillä välipään".

Uskollisesti pysyvät sinitiaiset. Tämäkin on juuri hakenut suuhunsa jonkin pähkinän.

Lieneekö säikähtänyt jotain, kun pyrähtää lentoon ja pähkinä vielä jää ilmassa leijumaan.

Talitiaisetkin yrittelevät jo kevätleikkejä. Oi, punatulkut jäivät tällä kertaa kuvaamatta. Niitä on koko talven ollut 10-20 kappaletta kerrallaan.

Ei ole aikoihin näkynyt mitään uusia. Parin kilometrin päässä kirkolla on ollut koko talven kuulemma pari tikliä ja jopa viirupöllö, mutta ei ole minulle sattunut kohdalle. Toinenkin viirupöllö on ollut, mutta se oli tavattu puun juurelta kuolleena. Lieneekö kuollut nälkään.

Sorsia

Naakkapareja

 Viikko sitten Vuoksen rannalla käydessäni oli siellä naakkaparvikin.

 Aurinkoa ottivat, kun sitä pitkästä aikaa silloin näkyi.

Naakka

Hulluttelua

On viime aikoina ollut niin leutoja talvia, etten enää muistanutkaan, että pakkasellahan voi kokeilla puhallella jäätyneitä saippuakuplia. Olin ensin pettynyt, että tämänkertaisesta sekoituksesta tuli niin huono, ettei tullut jääkukkia pintaan. Mutta tulikin talo sekä nurin- että oikeinpäin. Minä ja kaverikin siinä keskellä näköjään.

Ihan ensimmäinen taisi olla ainoita, joka pysyi ehjänä rikkoontumatta.

Sitten yhtäkkiä lopussa muutamaan kuplaan tuli pieniä jääkukkia.

Ihan viimeinenkin jäi rikkoontumatta. Siihen on muodostunut vähän pintakuviota. Oli tuultakin. Pakko kokeilla jokin päivä uudelleen erilaisella seoksella ja tyynemmällä. Minulla oli kai liian vähän pesuainettakin.

Variksen kevättä

Varis on tavallisesti hämmästyttävän arka. Sitä on tosi vaikea saada kuvaan. Nyt taisi ainakin kolmella variksella olla kovin kevättä rinnassa, sillä eivät ne oikein joutaneet ihmisiä tarkata. Ne lauloivat äänellään sen kuin kerkisivät ja oikein itsensä pörhistäen.

Vuoksen rannassakin  tepasteli yksi sorsien joukossa.

Ja siitä äityi saman tien sydämensä kyllyydestä pörhistelemään ja laulamaan. Lauluksi sitä kai on sanottava, ainakin tyttövaris tykkää.

 Ja yksi yrittää puussa kilpailla.
varis

Huvinsa kullakin

Imatralla Vuoksella oli sorsien lisäksi muutamia telkkiä. Telkkiä on hauska seurata, sillä ne lentävät aina virran yläpäähän ja siitä alkavat virran mukana kellua takaperin alavirtaan. Kyytiä ottaen. Punainen väri tulee siitä, että tämä on voimalaitoksen kohdalla ja veteen heijastuu seinästä punaista.

 Plumps ne välillä sukeltavat. Jälkeen jää vain vesikaari.

Ja kun ne pääsevät virtaavimpien kohtien ohi virran mukana, ne lentävät takaisin ylävirralle.

Ei joessa juuri jäitä näy.

Sillan ali ylävirtaan menosssa.

Yhdessä kohdassa oli yksi merimetsokin. Kuljin lähemmäksi, mutta merimetso oli jo jonnekin kadonnut.

telkkä

Akrobatiaa

Erinäisiä akrobaattitemppuja joutuvat linnutkin tekemään ruokaa saadakseen. Muutama kuva vuoden pimeimmältä ajalta. Nämä ovat joulukuun viimeisinä päivinä kuvattuja. Ei aurinkoa, ei valoa. Hyvä että edes näkee ja erottaa, mitä on juuri kuvaamassa.

Erinäisiä akrobaattitemppuja saa tehdä kamerankin kanssa, että kuvassa olisi muutakin kuin vain mustaa.