Sinisorsien kevättä

Kovin aikaisin linnut aloittavat kosiskelunsa. Sorsapari riehaantui kosiskelumenoihin ja nyökytteli päitään vuoron perään.

Ja sitten yhtäkkiä koiras olikin jo naaraan niskassa upottaen tämän kokonaan. Henkensä kaupalla joutuvat naaraat sukua jatkamaan.

Valmista! En tiedä tapahtuiko siinä tällä kertaa loppujen lopuksi muuta kuin vähän harjoittelua, mutta kovin oikealta näytti.

Pari pyörähdystä tehtiin vedessä vielä yhdessä ja sitten yhteisesti lähdettiin lentoon.
 sinisorsa

Aurinkoinen retkipäivä

Aurinkoisella retkellä Vuoksen rannalla. Sorsat ja puluthan siellä valtaa pitivät, mutta oli paljon telkkiäkin.

Tällä toisella telkällä oli vatsassa jokin iso haava, jota se koko ajan järsi. Yläkuvan telkkä näyttää olevan sama lintu.

 

Jossain kohtaa oli pari merimetsoakin. Aika paljon näytti olevan isokoskeloitakin, mutta olivat kovin kaukana. Tiiran mukaan siellä on koko talven majaillut pikku-uikkukin, mutta ei vain minun silmiini osunut.

Sorsia nyt tietysti oli vaikka kuinka.

Ja naakkoja, variksia ja puluja.

Jospa tätä valkoista jo riittäisi

 Mitkähän ovat lintujen ajatukset lumen keskellä? Taitavat ottaa asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat, eivätkä pohdi turhia.

punatulkku, keltasirkku

Todella harvinaista

Sattuipas kyläreissulla osumaan silmiin harvinainen nokkavarpunen. Kirjan mukaan niitä on Suomessa vain 1000-1500 paria, kun taas esimerkiksi samalla levinneisyysalueella elelevää tikliä on peräti 12000 paria. Ja tikliä en ole silti osunut näkemään yhtään sen useammin.

Oikeanlainen nimi sille on annettu, nokka on todella jykevä.

Vasta tietokoneelta huomasin, että välillä pois pyrähtelevä lintu ei ollutkaan sama yksilö. Naaras on vaaleampi, päälaki ei ole niin oranssinen kuin koiraalla. Naaras on päässyt viherpeipon seuraan.
 nokkavarpunen

Onhan se kaunis

Viisi närheä askaroi pihassa lintulaudan alla. Eikä niillä oleminen sujunut leppoisasti. Aina kun toinen tuli liian lähelle kaveria, se sai kyytiä.

Kuvat vain ikkunan takaa vinottain hieman hämärälle pihamaalle, mutta ei parempaankaan ole mahdollisuutta. Närhi on minusta tosi kaunis lintu.

Yhden tunnin bongaussaalis

Taas oli Bird Lifen valtakunnallinen talvilintujen bongausviikonloppu. Tikka jo rummutti itselleen kaveria ja kurkki, onko sillä vaikutusta.

Mutta ei. Toinen on vain kiinnostunut menemään talipötkölle.

Ei sinne pötkölle niin vain mennä, kun siellä on jo isompi harmaapäätikka. 

Tämänpäiväinen tulos pihabongauksessa:

närhi 2, sinitiainen 7, talitiainen 4, keltasirkku 2 koirasta 1 naaras, käpytikka 1, punatulkku 9 koirasta 2 naarasta, mustarastas 1 koiras, harakka 2, harmaapäätikka 1 naaras.

Olen hyvin pettynyt, että keltasirkkuja ei ollut kuin nuo kolme. Ja koko talven, eilenkin, on kerrallaan ollut tavallisesti n. 40-50 yksilöä. Eikä noita käpytikkojakaan sen bongaustunnin aikana ollut kuin yksi, heti tunnin kuluttua tuli tuo rummuttaja.

Lempilintu ilahdutti

Kannattaa näköjään ottaa kylään mennessäkin aina kamera mukaan. Näin pitkästä aikaa töyhtötiaisen, lempilintuni. Kotipihassa en muuten olekaan nähnyt sitä koskaan, mikä minusta on aika lailla ihme. Sillä onhan tässä pyörinyt kuusitiaisista lähtien kaikenlaista. Oli vain jo aika hämärää, ja ikkunan läpi otettu.

töyhtötiainen
 

Taivahan valakiat

Kun eilen kuulin, että yöllä olisi taas mahdollisuus nähdä revontulia täällä etelässäkin, sonnustauduin ulos kuutamoon. Mutta olisihan se pitänyt arvata, että jos jotain näkyy, se onkin kaukana taivaanrannan lähettyvillä, eikä puiden yläpuolella. Tämä oli otoksistani paras, sen mitä puoli kahdentoista maissa sain. Olisi pitänyt mennä jonnekin aavalle paikalle, mutta minäkö keskellä yötä pimeässä minnekään uskaltautuisin! 

Ei niitä loimotuksia kauaa näkynyt. Pian revontulet laantuivat vaalean vihertäväksi haaleaksi hehkuksi pohjoiselle ja koilliselle taivaalle. Arvoitukseksi taas jää, olisiko loppuyöstä ollut parempaa. Mutta ei se mitään. Johan minulle selvisi, että kotipihalta ei tämän kummoisempaa pysty saamaan. Tyydyn siis edelleenkin ihastelemaan vain muiden ottamia kuvia.
 

Täyttä talvea

Keltasirkkuja on nyt runsain mitoin. Samoin kuin luntakin.

Eikä hätää, että kuolisivat janoon talvella. Linnut osaavat syödä lunta janoonsa. Keltasirkku

Vaikka tänään aurinko hieman kurkisteli taivannrannan reunalla pilvien raoista, ei sen hehku yltänyt siihen, mitä näissä tapaninpäivän kuvissa.

Nämä viimeiset kuvat ovat jo tapaninpäivältä, sen jälkeen ei juuri ole aurinkoa näkynytkään, paitsi tänään vähän vilahti.

Pakkasessa sinnitellään

Talven yli täytyy vain jotenkin selvitä. Onneksi on päästy jo talvessa pimeimmän ohi.

 pikkuvarpunen