Ei ihan jokapäiväinen tuttavuus

Lintukurssilaiset pääsivät näkemään myös viirupöllön. Kaksi ensimmäistä kuvaa naaras.

 Onneksi eivät hermostuneet katsojiin. Pöllö saattaa kuulemma hyökätä pesää puolustaessaan äkkiarvaamatta kimppuun.

Koiras oli puoliksi puun takana.

viirupöllö

Meriharakatkin kosiskelevat

 Meriharakoillakin oli meneillään soidin.

 Kiven päällä kumpikin lauloi kilpaa.

Sitten mentiin kiven taakse, eikä katsojille näytetty, tapahtuiko jotain ihmeellistä vai ei.
meriharakka

Västäräkin rakastelu

Ensin katsoin, että uusi lintulaji seisoo tuolla kivellä.

Tarkemmin katsottuani havaitsin, että se mitä luulin ensin kaulaksi, olikin västäräkin pyrstö. Västäräkkinaaras on valmiina paritteluun.

Ja toisella kivellä on äskeisen puoliso rinta pulleana pörhistelemässä.

Eikä toisen tarvitse kauaa odottaakaan, sieltä sulho jo saapuukin.

Ja pari kierrosta naaraan ympärillä tehtyään uros pääsee asiaan.

 Jonkin ajan kuluttua tilanne on ohi. Sulhanen on aivan voipunut.

Vielä viimeiset tervehdykset.

Ja loppusuukko. Sitten sulhanen lennähtää pois.
västäräkki

Kauha rinnassa

 Olin muutaman päivän lintukurssilla Siipyyssä. Noin kymmenen itselleni uutta lajia näin, mm. kapustarinta on sellainen. Vaikka niitä oli satoja, ei kuvaaminen meinannut onnistua, sillä eiväthän ne lähimmät jääneet minua odottamaan. Hyvä suojavärikin keväisellä mullospellolla.

  Sattui kapustarinnan päämuutto, ja ellen väärin muista, lintuihmiset laskivat nähdyksi määräksi 1500 yksilöä.
Kapusta tarkoittaa kauhaa.

Näytelmä lammella

Aamulla lähdimme kaverin kanssa katsomaan eräälle erämaalammelle, olisiko siellä tänä vuonna kaakkureita. Siellä on nimittäin koko "lintu-urani" ajan ollut joka vuosi pariskunta, pesinyt ja saanut poikasia. Oli siellä nytkin. Mutta voi surku, ei näkynyt puolisoa missään. Onkohan kuollut vai oliko tilapäisesti jossain muualla.

Keskellä lampea tämä yksinäinen poloinen uiskenteli.

Oliko kevätleikkien lumoissa välillä vai muuten vain ojenteliko jäseniään.

 Mutta sitten näkyi maailman suurin ihme. Sinne oli tullut myös uivelopariskunta. On kyllä ihme, jos tänne jäävät pesimään.

 Telkkäpariskuntakin siellä oli. Telkkäuros vähän väliä uhitteli uiveloille ja yritti ajaa niitä pois. Uivelot vaihtoivat paikkaa, mutta telkkä vain uhitteli.

Uivelo pärskyttää välillä vettäkin uhilijan päälle, mutta mitäs se auttaa.

Nyt puolestaan uhittelee uivelo telkkänaaraalle, vai yrittääkö sitä houkutella itselleen.

Tällaista näytelmää saimme seurata puoli tuntia. Sitten kaikki jatkui hiljaiselona. Kaakkuri vain jatkoi yksinäistä uimistaan keskellä lampea.

Muut kaikki siirtyivät kukin lammen eri nurkkiin ja hävisivät kasvuston sekaan.
uivelo, kaakkuri

Kurnutus käynnissä

 Eräänä päivänä luontopolkua kävellessäni kuulin yhtäkkiä tasaista hurinaa. Mitä? Onko siellä peräti kehrääjä, eihän se ole mahdollista. No ei ollutkaan. Metsässä olikin oja, ja sen vedenpinnalla sammakonkutua siellä täällä, ja sammakot kurnuttivat kuin joku olisi kehrännyt rukkia. Tässäkin taitaa olla kaksi päällekkäin.

Eräässä toisessa paikassa niitä uiskenteli järven ruoikkoisella reunalla, ja tietysti kova kurnutus käynnissä. Vasta koneelta huomasin, että yhdellä on jotain ihme ruskeaa suupielessä, jossain kuvassa se on sammakon sivulla. En ole keksinyt mokomalle möykylle selitystä.

sammakko

Kielennäyttäjä

käpytikka

Toisella lintutornilla

Omalla paikkakunnalla ei ole lintutorneja, täällä ei ole mitään sellaista paikkaa, johon lintuja kerääntyisi kerralla valtavasti. Lampia ja järviä kyllä on aivan riittämiin, mutta järvet ovat kovin karuja, niissä viihtyvät pääasiassa kuikka, härkälintu ja isokoskelo, jotka vaativat isot alueet itselleen. 
Siksipä on mukava käydä välillä muualla linturetkellä. Tänään kokeilimme Ruokolahden Torsantakan lintutornia ja ympäristöä. Alueesta on kehittymässä netin mukaan hyvä lintukosteikko.
Olihan siellä monenlaisia lintuja.

 Mutta niin kuin moni on blogissaan valittanutkin, niin nytkin joku tuli koiran kanssa ja koira haukkui tietysti lintuja, ja suurin osa telkistä, haapanoista ja muista sorsalinnuista lensi pois.

Joutsenkin joutui lähtemään pesältään, mutta kampesi itsensä pian takaisin.

Keskellä pienempää lampea oli telkän pönttö. Sen katolla seisoi valkoviklo. Ja pöntön vieressä käyskenteli useitakin valkovikloja. Mutta kuvista ei oikein tullut tolkullisia.

Vasta kun kaksi vikloa lensi isommalle puolelle ja toisilleen sieltä vuorotellen huutelivat, sain niistä jonkinlaisia todisteita.

Mutta jotenkin tämäkin oli niin tosi samanvärinen taustansa kanssa, että kauan sai tihrustaa ennen kuin osui silmiin. Vissiin kutsuhuuto oli onnistunut, kun tämä sai tuon toisen viereensä.

Torsantaka, joutsen, valkoviklo

Paras aika ohi

Huhtikuu on minun lempikuukauteni. Silloin aletaan päästä eroon talvesta, ilma on kuivaa, usein aurinkoista ja se on syntymäkuukauteni. Ja vielä koko ihana kesä edessä. Minusta tämä kuva huhtikuun alun ensimmäisestä peipposesta sisältää kaiken tuon. Nyyh, nyt huhtikuu on ohi.
Hauskaa vappua!

Lammella

Telkkä