Lintujen elämää

Nyt on taas kiva, kun linnut ovat saaneet poikasiaan pois pesistä ja vähän siellä täällä törmää johonkin lintuun hiljaisen kesäkuun jälkeen. Metsätiellä näyttäytyi yhtäkkiä leppälintunaaras.

 Tämä on varmaan poikanen, mutta minkälajinen, siitäpä ei ota selvää.

 Tikoille on pidetty pähkinöitä koko kesän, että jättävät pikkulintujen poikaset rauhaan. Mutta vaikka pähkinät ovat olleet verkon sisällä, ovat varikset repineet verkon ja koko iso perhe rääkyy ruuan äärellä. Verkko on nyt korjattu, ja perhe rääkyy nyt sen takia, kun ei saa ruokaa. Meteli on joskus raastavaa. Variksenpojat ovat jo ihan aikuisen kokoisia ja näköisiä.

Pihalla liikuskellessani västäräkki yritti selittää minulle jotain. Ilmeisesti poikasia oli lähellä, vaikken minä mitään nähnyt.

Sateen jälkeen

Kummallista, miten joka vuosi tekee mieli kuvata perhosetkin sitä mukaa kuin niitä ilmestyy, vaikka niitä on samoja kuvattu jo monta vuotta. Mutta pakkohan on samoja lajeja kuvata, mistä niitä uusia  jatkuvasti riittää. Ihan sama juttu kuin puutarhakukkien kanssa. Tässä nyt sitten tesmanaaras.

 Olin tehnyt pitkän kävelylenkinkin paikalle, jossa olen nähnyt joskus tuominopsasiipiä - ihan turha reissu. Ja kuinka ollakaan. Tänään sellainen askaroi peräti omalla pihalla.

 Tummapapurikko.

Laitanpa vielä pari mittariakin. Ruutumittari tuntuu olevan runsas tänä kesänä.

Pihamittari on juuri ilmestynyt kesän perhoslajitelmaan.

tesma, tuominopsasiipi, tummapapurikko, ruutumittari, pihamittari

Iso kerjääjä

Iltahämärissä eräänä iltana.

peippo

Kaksi karvatolloa

Eräs  tuttava soitti ja kysyi, haluanko nähdä ja kuvata kaakkureita poikasineen. Tietysti halusin, vaikka ajomatkaa paikalle tuli 30 kilometriä. Mutta en muista ennen tämän linnun poikasia nähneenikään.

 Oikein pienellä ja hiljaisella metsälammella uiskenteli emo kahden untuvakarvaisen poikasen kanssa. Toinen emoista oli varmaan Saimaalla kalastamassa.

Poikaset olivat ihmeellisiä, kuin karvatolloja olisi heitelty veteen.

 Ja tietysti valtavan haasteellinen kuvattava: vasten aurinkoa, lammen vesi näyttää suurimmaksi osaksi vain mustalta varjopaikoissa ja linnut tietysti lammen kauimmaisella laidalla.

kaakkuri

Koko väriskaala

 Aamun ensimmäisiä hommia minulla on kiertää talon ja ulkorakennusten seinät tarkastaen, olisiko mittareita tai yökkösiä lepäilemässä. Ja yleensä kierros tuottaa tulosta. Eilen aamulla peräti komea luumumittari. Olen alkanut epäillä, että nurkalla päivystävä kirjosieppo ehtii ennen minua, sillä tänä vuonna en ole saanut niin paljon seinältä perhosen kuvia kuin muina vuosina.

 Matkailu avartaa. Pieni retki ihan kaakkoisimpaan Suomeen tuotti tällaisen "eka kertaa eläissäni" -tuloksen. Ilmeisesti tämä on virnapunatäplä. Sillä punaiset täplät ovat kuulemma usein sulautuneet yhteen. Miten on aina sekin mahdollista, että kaikkia muita lenteli useita yksilöitä ja moneen kertaan edes takaisin. Mutta tämä, jota en ennen ole nähnyt, oli vain sen hetken, että tämän kuvan sain ja niin hävisi koko elukka.

 Ihmeen viehättävännäköinen tämäkin nokimittari, vaikka on ihan musta. Tätäkään en omalla paikkakunnalla ole koskaan tavannut.

Kesän ensimmäinen hopeasinisiipi. Paatsamasinisiiven lento on loppunut, ja nyt on alkanut ilmestyä muita sinisiipiä.

Kirjoverkkoperhonen on tänä vuonna runsas.

Pihlajaperhoset kisailivat  jo juhannuksen tienoilla.

 Karhusiilikäs on tavallisesti ollut vain harvalukuinen. Nyt tänä vuonna niitä on tullut vähän väliä vastaan.

 Mustatäplähiipijä on myös hämmästyttävän runsaslukuuinen tänä vuonna. Niitä lenteli paljon juhannuksen tienoilla.

Tässä vielä tuiki perusperhonen eli niittyhopeatäplä.

Pihanurmikko on tullut ihan täyteen valkoapilaa. Nyt pörriäinen pelastuu. Niitä on mahdottomat määrät kukilla. Ei parane mennä paljain jaloin ulos tallustelemaan.

Elämä on taistelua

Aamulla seurasin taas tikan ja kirjosiepon taisteluita. Minusta tuntuu, että pihassa pesii eri pöntöissä kaksi muutakin kirjosieppoperhettä, mutta tämä yksi on valinnut pöntön paikasta, jonka läheltä tikka on keksinyt hyvän puun syöttää poikastaan.

Välillä tikka vähät välittää kirjosiepon uhittelusta.

Joskus taas joutuu väistelemään.

Välillä pitää väistellä oksan alapuolelle.

Eikä pelkästään kirjosieppo aiheuta tikoille ongelmia. Välillä tulee eripuraa toisen tikan kanssa.
käpytikka

Kuikkaperhe

Varhain aamulla menin pieneen lahdenpohjukkaan. Keväällä siellä kilpailivat joutsenet ja härkälinnut pesimäpaikasta. Mutta mitä ihmettä, siellä olikin kuikkapari. Harvoin pääsee kuikkaa tutkailemaan läheltä.

 Kuikalla on kauniit helmet.

Voi, toisella oli jalka vioittunut. Minusta se on jalka eikä sulka. Useissa kuvissa näkyy räpylä hyvin.

Arvasin, että niillä oli poikaset piilossa, kun eivät lähteneet minua karkuun vaan pyöriskelivät koko ajan ruovikkoon tuijottaen. Ja kun eivät enää pelänneet minua, uskaltautuivat poikasetkin näkösälle. Tämäpä vielä harvinaisempaa herkkua päästä näkemään ihan untuvaisia poikasia. Niitä oli kaksi.

Emo ja lapsi.

 Emoja alkoi nukuttaa, ja sillä aikaa poikaset harjoittelivat kalastusliikkeitä.

kuikka

Pihadraamaa

Tämän tolpan päässä tikkaemot pienentävät ruuan ja sitten syöttävät poikasilleen. Tikkoja tulee nyt seurattua, sillä kaiken päivää ne askaroivat näkösällä.

Eikä tilanteista puutu dramatiikkaakaan. Tämä isä näki jotain outoa ja lensi pois. Poikanen jäi itsekseen naputtelemaan ruuanjämiä.

Sitten saapui paikalle vieras tikka ja poikanen rääkäisi surkeasti ja joutui lähtemään pois.

Vielä vieras tikka haukkuu perään rumia sanoja.

Koska lähialueilla pyörii useita tikkoja, on usein erilaisia reviiritaisteluita. Vierasta poikasta tikat eivät näytä sietävän ollenkaan.

Ja ihan lähellä on myös kirjosiepolla pesäpöntössä poikaset. Aina kun tikka pöllähtää lähettyville, on kirjosieppo haukkana paikalla. Tavallisesti se vahtii puun oksalla pesän lähettyvillä. Juhannuksen aikaan taistelut olivat pahimmillaan. Vaikka kirjosieppo kuinka hyökkäili tikkaa päin, tämä vain pieni ruokaa ja syötti poikastaan, välillä vain väisti oksan alapuolelle. Kirjosieppo on nyt antanut periksi. Se ei enää hätyytä turhaan, jos tikka ei kajoa sen pesäpöntölle päin.

Juhannuksena järvellä yksinäisiä

 Yksinäisiä parkoja oli järvellä juhannuksena kovastikin. Yksinäinen isokoskelonaaras polskutteli ja spurttaili sydämensä kyllyydestä rantavedessä.

 Yksinäinen härkälintu.

Yksinäinen kuikka.

Yksin oli tämä västäräkkikin, vaikkakin ehkä vain tilapäisesti.
Muuten västäräkkejä näkyi useitakin siellä täällä. Samoin näkyi rantasipejä ja tuntemattomia pikkulintuja sekä laulujoutsenpari. Tiiroja ja lokkeja oli samat kuin ennenkin, muttei menty lähelle, etteivät emot hermostu.