Aamun ensimmäisiä hommia minulla on kiertää talon ja ulkorakennusten seinät tarkastaen, olisiko mittareita tai yökkösiä lepäilemässä. Ja yleensä kierros tuottaa tulosta. Eilen aamulla peräti komea luumumittari. Olen alkanut epäillä, että nurkalla päivystävä kirjosieppo ehtii ennen minua, sillä tänä vuonna en ole saanut niin paljon seinältä perhosen kuvia kuin muina vuosina.
Matkailu avartaa. Pieni retki ihan kaakkoisimpaan Suomeen tuotti tällaisen "eka kertaa eläissäni" -tuloksen. Ilmeisesti tämä on virnapunatäplä. Sillä punaiset täplät ovat kuulemma usein sulautuneet yhteen. Miten on aina sekin mahdollista, että kaikkia muita lenteli useita yksilöitä ja moneen kertaan edes takaisin. Mutta tämä, jota en ennen ole nähnyt, oli vain sen hetken, että tämän kuvan sain ja niin hävisi koko elukka.
Ihmeen viehättävännäköinen tämäkin nokimittari, vaikka on ihan musta. Tätäkään en omalla paikkakunnalla ole koskaan tavannut.
Kesän ensimmäinen hopeasinisiipi. Paatsamasinisiiven lento on loppunut, ja nyt on alkanut ilmestyä muita sinisiipiä.
Kirjoverkkoperhonen on tänä vuonna runsas.
Pihlajaperhoset kisailivat jo juhannuksen tienoilla.
Karhusiilikäs on tavallisesti ollut vain harvalukuinen. Nyt tänä vuonna niitä on tullut vähän väliä vastaan.
Mustatäplähiipijä on myös hämmästyttävän runsaslukuuinen tänä vuonna. Niitä lenteli paljon juhannuksen tienoilla.
Tässä vielä tuiki perusperhonen eli niittyhopeatäplä.
Pihanurmikko on tullut ihan täyteen valkoapilaa. Nyt pörriäinen pelastuu. Niitä on mahdottomat määrät kukilla. Ei parane mennä paljain jaloin ulos tallustelemaan.
1 kommentti:
Mahtavat perhoset.
Lähetä kommentti