En ole ennen nähnyt linnunpoikasten lähtöä pesästä ja luulin etten näkisi nytkään, sillä ulos mennessä pieniä kirjosieppoja lenteli pihassa ristiin rastiin. Mutta sieltähän kurkki vielä poikanen. Vähän väliä se nousi luukulle katsomaan, eikö sapuskaa ala tulla. Sille tuotiin vielä matokin ja emon lähdettyä poikanen kurkki vielä pitemmälle äidin perään. Äiti palasi takaisin ja yritti houkutella sitä, mutta poikanen ei uskaltautunut ulos.
Poikasen viimeinen ateria pönttöön, jokin ötökkä, syötetään suoraan luukulle.
Nyt ei enää tuoda ruokaa. Nyt on lähdettävä, tule!
Ja viimein poikanen uskaltautuu ponkaisemaan. Ja se lentää heti suoraan läheiseen pihlajaan, missä alkaa tervetuliaisseremoniat.
2 kommenttia:
Olet saanut kuvattua tosi taitavasti pikkuisen linnun pesästä lähdön hetket. :))
Ihanaa katseltavaa!
Rosina: Kiva, jos tykkäät näistä tarinoista. Vielä pari vuottakin sitten, kun omistin vain vanhan pokkarikameran, en olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että saattaisin voida joskus kuvata liikkuvia eläimiäkin. Niissä pysyy mielenkiinto yllä, kun jännittää, saako kuvaan jäämään elukkaa vai ei :) Ja koko ajan oppii itsekin lisää luonnosta.
Lähetä kommentti