Maisemat voivat olla tällaisiakin Saimaalla.
Erilaisia värejä.
Ja toisenlaisia värejä.
Korennotkin näyttävät kauniilta, kun ei katso liian läheltä niiden naamaa. En tiedä, milloin jaksaisi perehtyä niiden eri lajien tunnistamiseen. Siinä riittäisi haastetta.
Juuri kun olimme jo kanootissa ja poistumassa erään saaren rannasta, säksätti jokin lintu alaoksilla. Aloimme kaivella kameraa kuvataksemme, mutta sitten luikerteli ihan veden tuntumassa heinikon seassa isokokoinen pitkä käärme.
Mutta kun se tuli lähemmäksi ja esiin ruokojen seasta veteen, se olikin sorsapoikue. Ihan sekunnin murto-osan se tuntui käärmeeltä ja jo ehti selkäpiissä kulkea epäuskoinen väristys.
varmaan raukat olivat joutuneet olemaan piilossa pitkään meidän saarella ollessamme.
2 kommenttia:
Kauniita on maisemat siellä!
Mikä on elellä tuollaisessa luojanluomassa kauniissa paikassa. :))
Rosina: niinpä. Mikäs täällä on eläessä, mutta aina kun pitää lähteä jonnekin, on pitkä matka.
Sitä paitsi Suomessa on suurin osa ajasta talvea, ja silloinhan on ihan sama, missä sitä asuu. Silloin mielellään asuisi hyvin aurattujen teiden varsilla. Paitsi että nykyään taitaa Helsingissäkin olla talvisin tukalampaa lumen kanssa kuin täällä.
Lähetä kommentti