Tätä käpytikkaa säälittelin pitkään. Pelkäsin, että sille on tullut jokin kasvain, kun punainen vatsanalus on paisunut niin mahdottomaksi. Välillä arvelin sitä vain ylensyöneeksi.
Mutta ei hätää. Joissain muissa kuvissa näkyy, että tuo mahdoton punainen möykky onkin taliverkon häntää, joka sopivasti osuu juuri punaisen vatsanaluksen kohdalle.
Tämä tikka puolestaan yritti naputella vähän jokaista pölkkyä. Lieneekö hyötynytkin jotain.
Harmaapäätikkaa passaa kuvata vaikka joka päivä. Sillä oli aina sama kaava: ensin lento talipallolle, siinä syönti puoli minuuttia, sitten lento viereisen tammen rungolle, mistä se vähitellen hiissasi itseään korkeammalle ja korkeammalle aina kuulostellen välillä kuoren sisustaa.
Kun pakkaset hävisivät, hävisi tämä lintukin. Linnun näkemisen toivossa odottelen pakkasia takaisin.
Mies löysi jo aiemmin syksyllä ison kasan harmaapäätikan sulkia, jokin haukka varmaan saanut saaliikseen. Eikö sille olisi riittänyt jokin runsaslukuisempikin laji! Joten ei tämä näköjään ainut tämän lajin elävä ole.
harmaapäätikka, käpytikka
2 kommenttia:
Onneksi ei ollut mikään kasvain,vaan ihan verkkopussi. Meiltä myös suurin osa linnuista pois ruokintapaikalta. Ehkä kolmasosa enää käy. Viikonloppuna pakastuu, eiköhän taas ilmestytä.
Tillariina:
Hullua odotella pakkasia. Ne kun saapuvat, sitten taas valitamme, miksi on aina niin kylmää :)
Lähetä kommentti