sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Tuijottajia

 Mies teki minulle kevyestä muovipressusta piilokodan lintujen kuvaamista varten. Ajattelin nimittäin kesällä pääseväni paremmin tutustumaan ryteikköjen pelokkaisiin pikkulintuihin. Kokeilin hökötystä pihalintuihin. Jonkin verran se auttaa lähemmäksi pääsyä, mutta näkeväthän linnut kodan reiästä työntyvän liikkuvan linssin. Huomattuaan kameran räpseen alkaa kova tuijotus. No talitiainen nyt on muutenkin utelias.
 Mustarastas ei oikein osaa päättää, mistä on kyse, onko vaaraa vai ei.
 Sinitiainen tuijottaa aina muutenkin.
 Keltasirkulta jäi syöminenkin puolitiehen.
 Punarinta on ollut hämmästyttävän peloton koko kevään. Vaikka välillä tuijottaa, ei välitä mitään koko hökötyksestä.
Uusi tuttavuuteni rautiainen oli sen verran kaukana, ettei säikähtänyt, vaikka ihmetteli.

Joka kerta kodassa ollessani orava on säksättänyt liikkuvalle linssille puun oksalla yläpuolellani. Nyt se huomasi minut keittiön ikkunassa ja tuntuu miettivän, että "jo ryökäle, siellä on taas sama linssi!"

3 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

Intianminttu: saa nähdä, viitsinkö kuvata sitä. Se ei ole nimittäin mitenkään kauneudella pilattu ;)

Tiina Puttonen kirjoitti...

Nauratti kun jo ensimmäisen lauseen jälkeen näin sieluni silmin sen hökötyksen. Lisää nauratti, kun katsoin hölmistyneiden lintujen naamoja.

Kirlah kirjoitti...

Tiina: juu, hökötys todella. Hankaluus on se, että kun vähänkin enemmän tuulee, koko hoito lentää taivaan tuuliin. Mutta kevyt sen on oltavakin, jos aion sitä raahata pitkin ryteikköjä.