Olen usein katsellut tämän kukkulan rinnettä. Alhaalta se näyttää rehevältä kasvustolta ja kerää varmasti rutkasti perhosia. Kukkula on itse asiassa vanha kaatopaikka, joka on suljettu jo monta vuotta sitten ja maisemoitu.
Oikein tein nyt paikalle retken, mutta ei ollut perhosia juurikaan, mutta
sitäkin runsaammin erilaisia kasveja. Uskomaton lajirunsaus.
Lajirunsaus oli yllätys minulle, sillä
muistan vielä ne ajat, jolloin alue oli kaamean näköinen
kaatopaikka. Paikka sijaitsee parin-kolmen kilometrin päässä kirkolta. Asuimme aikoinaan keskellä kirkonkylää, ja katselimme aamuisin, miten varikset ja harakat isoina parvina lensivät "töihin" kaatopaikalle. Säännöllisesti iltapäivisin neljän maissa niiden työpäivä kaatopaikalla päättyi, ja ne lensivät kirkonkylän yli järven toiselle puolelle niemeen yöksi. Niemi oli siihen aikaan vielä asuttamaton.
Pääkasvina rinteessä näyttää olevan pujo. Jokin ohdake on myös hyvässä kasvussa, samoin nokkonen. Hämmästyin, että siellä on myös elämänlankaa eli peltokiertoa ja melkein mitä tahansa niityiltä löytyvää kasvia, vaikkapa hevonhierakkaa, pietaryrttiä ja ukontulikukkaa.
Tässä peurankello. Löytyi myös harakankelloa ja kissankelloa.
Ja tietysti on balsamiakin, jopa täällä.
Yllätyksekseni siellä kasvaa valtavia kasvustoja puna-apilaa. Sitä on varmaan kylvetty. Kunpa olisi lammas, se tykkäisi kovasti apilasta.
Ei uskoisi vanhaksi kaatopaikaksi. Paikka on nykyisin mitä viehättävin retkikohde. Ihan tuli tunne kuin ulkomailla retkeilisi paikallisiin kasveihin tutustuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti