Tässä eräänä päivänä käväisimme suolla katsomassa, olisiko siellä lakkoja. Jokunen oli. Itse asiassa olin onnellinen, ettei ollut montaakaan, sillä mikään ei ole tappavampaa ihmiselle kuin rämpiminen helteisellä suolla kumisaappaissa paarmojen pörrätessä ympärillä. Silti suot ovat minusta ihania.
Vain sen verran löysimme marjoja, että kun lakat ja kypsinä saamamme juolukat laitettiin yhteen, saimme yhden kiisselin.
Silti jaksoin raahata kameraakin. Onko tuossakaan oksalla nyt mitään erikoista?
Siinäpä se. Oksanhaarukassa oli tämä perhonen, joka osaa suojautua tosi hyvin vihollisilta.
Tämä nyt ei ollut mikään ihmeellinen, mutta halusi tulla ikuistetuksi, sillä se lensi suoraan aurinkolaseihini, eikä millään olisi lähtenyt pois.
Jotain jäkäläähän tässäkin vain on? Vai onko?
Syy miksi niin innokkaasti raahasin kameraa, oli että yritin etsiä suokeltaperhosta, joka minulta vielä puuttuu. Jokin keltaisen kukertava lentelikin lähettyvillä, ja jo luulin ihmeen tapahtuneen! Mutta se olikin suomittari, jonka olin nähnyt jo viime kesänä. Nyt viisastuin sen verran, että suomittari on tosi kaunis ja sillä on komean keltaiset alasiivet, joita se vain ei näytä levossa. Hetihän sen jokin söisi rungolta. Nyt ehdin kuitenkin nähdä alasiivetkin kokonaisuudessaan, ja onnekseni perhonen on peittänyt keltaiset alussiivet huolimattomasti, että sain vähän kuvaan keltaista todisteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti