Kesän melontasaldoa

Säätiedotuksen mukaan olimme ymmärtäneet, että tänään olisi aurinkoista, mutta taivas olikin tosi paksussa pilvessä koko päivän. Menimme silti melomaan, mutta ei olisi kannattanut. Järvellä vain 10 astetta lämmintä, kylmetyimmekin, eikä kerta kaikkiaan mitään mielenkiintoista, vasta rannassa istuskeli sähkölangoilla muutama pääskynpoikanen.

Siltarummun alla oleva pääskysen pesä, josta aiemmin kesällä kirjoitin, oli hävinnyt. Ihmetyttää vähän. Lieneekö joku veneilijä hävittänyt vai onko tippunut omia aikojaan suurten autojen aiheuttaman jyrinän ja tärinän vaikutuksesta. Ovatkohan poikaset ehtineet edes pois pesästä.

Kun tänään oli niin mitätön reissu, laitan muutaman kuvan maisemista, joissa olemme tänä kesänä meloneet. En  nykyään juurikaan enää kuvaile maisemia, mutta ihan jokunen on tullut otetuksi teleputkella. Tämä näkymä oli aina vastassa rantaan tullessa.

Nyt on sattunut tosi jylhiä maisemia tänä kesänä. Tässäkin vähän pelottavan tuntuinen kapea salmi, molemmin puolin valtavat kivipaasit. Tuolla korkealla kraakkuivat korpit.

 Jossain tyynessä lahdenpohjukassa kaikki ihan pysähtynyttä.

 

 Ja yhtä jylhää, meni minne vain. 

Tämä kuva joltain hellepäivältä jo ennen puoltapäivää.

 Keväällä tuli viedyksi kanootti niin karulle alueelle, että kovin vähän näkyi lintuja.
 Edes lokkeja ei ilmestynyt näkyville montaa kertaa.

Yksi yksinäinen lokkinuori uiskenteli kerran keskellä järveä.

Joskus harvoin sattui eteen sen verran ruovikkoinen lahti, että joitain vesilintuja uiskenteli. Näistäkään en ole koskaan saanut selville, ovatko sinisorsia vai jotain muita.

Niin että vesilintujen puolesta heikohko melontakesä oli. Mutta miten näin kallioisen karuissa maisemissa vesilintuja voisi ollakaan.

Ai niin, en muistanutkaan, että tänään lenteli ihmeesti peräti kolmessa paikassa haukkoja. Kuvasinkin niitä, mutta en viitsi joka päivä laittaa tänne huonoja haukankuvia.