Pistein ja ilman

Itse asiassa jahtasin tänään perhosia, kuten tämä pikkukultasiipi, mutta samassa on kuvaan tunkenut myös joku muu. Ellen olisi perhosta kuvannut, en olisi taaskaan huomannut koko pikku otusta.

 Ötökkäkirjan mukaan kymmenpistepirkolla on kolme eri värimuotoa, se tutunvärinen oranssi mustine pisteineen, tai sitten tällainen musta keltaisin pistein, mutta ihan kuin tällä olisi enemmänkin kuin kymmenen pistettä. (Kolmas voi olla musta ja vain kaksi isoa keltaista täplää).

Tällä on seitsemän pistettä eli seitsenpistepirkko, se tavallisin kuulemma.

 Alkukesästä olen ikuistanut myös ahopirkon eli 22-pistepirkon. Kooltaan se oli pienempi kuin leppäkerttu.

 Tämä vihreä ötökkä tuli meille eräänä päivänä sienten mukana. Se oli oikea murheenkryyni selvitettäväksi. Koska luulin sitäkin leppäkerttuihin kuuluvaksi samanlaisen olemuksen ja kokonsa puolesta, en millään meinannut saada sille nimeä. Mutta kun ihastuin se väriin ja olemukseen, halusin sille nimenkin. Lopulta selvisi, että se on viherlude, palomena prasina.  Ongelman tuotti nimittäin se, että kuvassa oleva yksilö ei olekaan aikuinen, vaan viherluteen nymfi eli yksi kehitysaste.

Tämä on samaisen lajin aikuinen, jonka kaivoin arkistoistani tähän hätään. Nimen löytämisen hankaluus oli siinä, että sivustoilla ei yleensä näytetä kuin jompi kumpi muoto, joten pitkään pidin niitä kahtena eri lajina ja kaiken hyvän lisäksi leppäkerttuina, mutta ovatkin siis luteita. Oikein piti koluta ulkomaisilla nettisivustoilla tiedon löytymiseksi.

pikkukultasiipi, leppäkerttu, viherlude, ahopirkko