Kaikki alkoi tästä: kuvasin pururadalla jonkin sortin kimalaista kukalla.
Sitten kimalainen lensi maahan lepäilemään. Minä jäin vielä tutkailemaan kukkia, olisiko niissä muita ötököitä.
Yhtäkkiä jostain ilmestyi muurahainen ja tarrasi kiinni kimalaiseen.
Alkoi valtava taistelu.
Välillä kimalainen oli selällään ja muurahainen niskan päällä, välillä taistelupari pyöri ympyrää ja ylös alaisin.
Välillä taas kimalainen pääsi otteesta sen verran että yritti raahautua eteen päin, mutta muurahainen piti toista siipeä leuoissaan ja kiskoi takaa päin.
Pururadan jonkin pienen lastun alla näytti olevan kolo, johon muurahainen meni ja yritti vetää pörriäistä mukanaan. Mieleeni tuli heti taannoinen sudenkorennon kova kohtalo.
Ei saanut muurahainen yksin vedetyksi kimalaista koloon. Pian ilmestyi toinen muurahainen kaveriksi, vähitellen kolmaskin. Taistelu oli niin valtaisaa, että minulla ei kuvissa näy kuin yhtä karvapalloa. Mutta lopuksi muurahaiset saivat yhteisvoimin kimalaisen saaliikseen.
Jos näin jälkeen päin yritän arvioida, miten kauan taistelu kesti, arvelisin noin 1-2 minuuttia siinä menneen. Ei kimalainen suinkaan heti antautunut.
kimalainen, muurahainen
7 kommenttia:
Se on kovaa tuo elämä luonnossa, syö ja tule syödyksi.
Raakaa, niinkuin luonto vain voi olla.
Silti ainutlaatuinen kokemus päästä seuraamaan jotain tuollaista.
Ohoh, en ole ajatellut että muurahaiset ovat noin raakoja.. :( Ja pienet ison kimpussa aika hurjaa... Ja ikävääkin.
Oho, pääsit näkemään todellisen kamppailun. Jännittävää että niin pieni muurahainen saa otteen itseään isommasta =).
Taistelu on luonnossakin armotonta...
Taistelu näyttää olevan tosi kovaa myös tuollaisten pikkuötököiden keskuudessa. Nyt kun olen seurannut perhosbaarin perhosiakin, on usein niin, että uusi tulija tökkii edellisen asiakkaan pois ja sitten asettuu itse tilalle, vaikka tilaa olisi kyllä kaikille. Eivät ne perhosetkaan niin kilttejä ole, vaikka kauniita ovatkin.
Kiitos kaikille kommenteista.
Melkoinen jännitysnäytelmä.
Lähetä kommentti