Aamutuimaan

Olen ostanut maaston näköistä kangasta, sellaista, jota on miesten metsästysasuissa. Tämä on ohutta liukasta ja kevyttä. Menin aamulla portaille istumaan kangas päälläni. Arvelin olevani ikään kuin piilokojussa.
Niin hävisivät siliän tien kaikki linnut pihasta. Hissukseen joku tuijotti pusikosta, mikä möykky siihen portaille on tuotu. Kun otin kankaan pois päästäni, alkoivat linnutkin palailla.
Punatulkkuja on ollut tänä keväänä "tolkuttomasti". Äsken kun kävin lenkillä, kuului pitkin matkaa oikein kilvan eri punatulkkujen vihellystä.

Tikkoja on aina pari kolme, meni ulos milloin vain.

Mutta ihmettelen, että järripeippoja on vain yksi. Tavallisesti ne tulevat yhtaikaa vihervarpusten kanssa. Vihervarpuset ovat kai jatkaneet matkaansa ilmojen vähän lämmettyä.

Juuri sopivasti peipon silmän kohtaan sattui silmu, mutta niinhän se aina. Olisi pitänyt kaivaa vanhoista kuvista jokin "parempi".

Mustarastaitakin on ollut pihassa ihan "mielettömästi". Nyt alkavat vähentyä sitä mukaa kuin metsässä alkaa laulu lisääntyä.

Ihan pääni yläpuolella vaahterassa lauloi viherpeippo, vai kiristelikö hampaitaan, kun kuuluu vain "krriik".

Ja niin suloinen punarinta.
Meinasin kuvata ja laittaa kaikki tänä aamuna näkemäni linnut samaan juttuun, mutta niitä oli vielä saman  verran lisää, joten olkoon. Laittamatta jäivät mm. rautiainen, sinitiainen, talitiainen, sorsa, västäräkki, lokki.