Jo vähän edistystä etsinnässä

Jopas vihdoinkin osuin teerten soidinpaikalle, ei tarvinnutkaan etsiä kuin seitsemän vuotta. Järven jäällä olivat taas parin kilometrin etäisyydellä, eikä mitään mahdollisuutta päästä lähemmäksi. Mutta kuulostelin, mistä päin muita pulputuksia kuuluu, ja lähdin kulkemaan lähimpää kuuluvaa ääntä kohti.

Kovin ovat kuvat vieläkin kaukaa, mutta nyt olen päässyt tietämään ainakin paikan. Mistä ne huomaavatkin kiihkoissaan, että joku on lähettyvillä. Siirtyivät aina hissukseen minusta kauemmaksi. Menen parempien kuvien toivossa joku päivä uudelleen, nyt ehkä vähän aiemmin aamulla. Tänään nimittäin tuossa kahdeksan maissa alkoivat jo lopetella.
teeri