Melontaretkellä nähtyä

Jo toisen kerran pääsimme melomaan  tänä keväänä. Eräällä kallioluodolla seisoi isokoskelonaaras. Ihan kuin sillä ei olisi ollut kaikki asiat kunnossa, sillä se ei lähtenyt karkuun, vaikka ajauduimme huomaamattamme sen lähelle.

Ainakin kaksi joutsenparia kuljeskeli samoilla vesillä. Kumpikaan pari ei todennäköisesti ole aloittanutkaan pesintää.

Rantasipejä hyppelehti useillakin luodoilla.

Tämä tukkakoskelokoiras tuli eteen jo edellisellä melontakerralla. Sillä oli tuolla pusikon takana puolisokin.

Kalalokkejakin näkyi siellä täällä.

Jotenkin tuntuu kuin lintuja olisi tänä vuonna enemmän kuin kahtena edellisenä vuonna. Tiirojakin oli melkein joka luodolla, jokaisella useitakin ja pitkin järveä tekivät tiedusteluretkiä kalojen perässä. Viime kesänä ihmettelin, mihin tiirat olivat hävinneet, onneksi sentään eivät ole loppuneet maailmasta. Yksi selkälokkiparikin oli pesintäpuuhissa tiirojen kanssa samalla luodolla, mikä ilahdutti kovasti, sillä selkälokki on kuulemma taantunut kovasti. Yksi paritonkin selkälokki uiskenteli keskellä järvenselkää.

Tiirat vain ovat kovin vihaisia nyt, samoin kuin lokitkin, kun on pesintäaika. Pitää varmaan ottaa polkupyöräkypärä seuraavalla kerralla. Vaikka yritämmekin vältellä kovin lähelle menemistä, tekevät linnut karkotuskierroksia jo melko kaukaa.