Risukoista tykkäävä

Risukon vieressä seisoessani lähelläni alkoi kuulua rapinaa. Kas, siinähän oli peukaloisen poikanen tutkiskelemassa itselleen uusia asioita. Nokan juuressa vielä poikasille tyypillinen keltainen juova.

Kaikkea piti tutkia.

Kolme päivää olin käynyt samoilla paikoilla ja ihmetellyt, mikä hiljaisen kuuloinen laulu (ilmeisesti pelotteluksi tarkoitettu) kuului  lähipensaikoista. En koskaan nähnyt ketään.

Mutta tänä aamuna viimein onnisti. Risukasan päällä oksalla lauleskeli tosiaan samaisella äänellä joku, ja sehän osoittautui peukaloiseksi. Lintu on niin pieni, että en korkean risukasan päältä sitä millään erota, mutta kun sihtailin objektiivin läpi, siellä oleili tällainen ihanuus.

Peukaloinen.